Aika ankeaa oli meno Jokkmokkissa. Tai siis, kovasti oli porukkaa ja paikallisilla oli hauskaa. Olihan kysessä paikkakunnan vuoden ehdottomasti vilkkain päivä ja oli varmasti vuoden parhaat bileet. Baareissakin olisi ollut porukkaa...jos siis olisi raskinut mennä sisälle. Yhdessäkin paikassa olisi ollut mielenkiintoiselta kuulostavaa saamelaista tanssia. Pääsymaksu 200 kruunua eli rapiat kakskymppiä. Päätin säästää sen rahan vaikka kotona kaljotteluun.
Ravintoloissa oli tusseilla tehdyt ja ständeihin lyödyt, ilmiselvästi väliaikaiset hinnastot. Missään seinillä tai muualla ei näkynyt tietokoneilla tehtyjä, tai muuten vakinaisilta näyttäviä hinnastoja. Turisteilta rahat siis pois. Perkele.
Ei siinä mitään. Kuulosti kävijämääräodotus olevan viikon aikana yhteensä 44 000. Melko paljon pienelle (n.6000 asukasta) pohjoisruotsalaiselle kylälle. Kaksi vuotta sitten oli ollut markkinoiden 400.vuotisjuhlavuosi. Paikalla oli kuulemma käynyt 80 000 henkilöä.
Nukkumispaikka löytyi liikuntahallin lattialta. Automaattivalot sammuivat kello 00.00 ja syttyivät aamuviiden paikkeilla. Ruotsalaiset vanhat leidit alkoivat tehdä lähtöä siinä kuuden kulmilla ja tekivät sitä kolme tuntia, juoruten kovaan ääneen varmaan jotakin tosi mielenkiintoista korvani juuressa. Uni jäi aika vähiin, eikä ollut kovin yhtenäistä.
Löysimme Bastianin kanssa sitten toki paikan, johon ei ollut pääsymaksua. Siellä oli viulumusiikkia, jonka tahtiin ihmiset tanssivat. Vanhat sekä ennen kaikkea nuoret. Mukavannäköiset, vanhan ajan latotanssit.
Paljon oli yksinäisiä nuoria tyttöjä, jotka joutuivat ketterän uroon puutteessa tanssimaan keskenään.
Siinä rupesi vallan harmittamaan, että miksi en osaa tanssata moisia veisuja.
Ihan tutunnäköisiä askelkuvioita oli välillä. Että vanhojen tansseissa joskus muinoin olen jopa tallannut samaan tahtiin. Mutta nyt ne kyllä ovat muisto vain. Jos kohta edes sitä.
Perusvalssi sentään vielä menee. Mutta kun ne veti jenkkaa ja mitälie.
Kokonaisuudessaan alueella voisi olla ihan mielenkiintoista käydä joskus ei-turisti-aikana.
Kemin lumilinnassakin sitten pistäydyttiin paluumatkalla. Se oli kyllä näkemisen arvoinen taideteos. Toi jo hetken kadoksissa olleen pohjan takaisin reissulle. Suosittelen siellä käyntiä, vaikka sen eteen joutuu vähän lompakkoa itkettämäänkin.
No myönnettäköön nyt vielä. Olihan siellä Jokkmokkissa muutamia nättejä saamelaisasuissa olleita ruotsalaistyttöjä.
3 kommenttia:
Vai sittenkin sekopää, joka on ottanut nimensä saksalaisen auton takakontista? Se saattaa selvitä täältä.
Hajosin pitkästä aikaa täydellisesti x'DD
Kerran Rukalla käydessä olin todistamassa hetkeä, kun sen kotakahvilamikälien myyjä huomasi kourallisen busseja vyöryvän viereen parkkiin. Melko sutjakkaasti se otti ja vaihto hintakyltin toiseen, +2/3€ kalliimpaan, joka oli valmiiksi tekstattu välittämättä että sitä touhua katottiin pöljänä vierestä :D Näin se toimii nääs.
Heh! Niinhän se on, kotiseuturakkaus pois ja faktat kehiin.
Näinhän se tosiaankin turistialueella toimii. Oli kyseessä sitten Ruka, Jokkmokk tai vaikka Phuket tai Costa del sol.
Pitäisi kait alkaa harrastaa ei-turismi-aikaista turismia ja matkustella vain pienryhmissä välttääkseen moisen.
Parasta on se häpeilemättömyys, mutta bisnes is bisnes ;D
Reppumatkailu ja tee-se-itse-reissut on todellakin tae sille että saa vastinetta rahalle, sille vähällekin.
Lähetä kommentti