Mikäs minusta on tulossa?

Täyttelin tässä varmuuden varalta vaihtoon lähtö hakemusta, jos käypi niin, että ensi vuosikin pitää tässä koulussa olla. Nyt jo pitää tosiaan hakea vaihtoon.
Englanniksi piti sitten kirjoitella kaiken maailman ihmeellisiä lappuja. Jossain sitten kysyttiin, että mikäs sinusta tulee sitten niinku tuon koulutuksen jälkeen.
Hmm. No medianomi. No mitäs helvettiä se on englanniksi?
Eipä tullut ihan niinku apteekin hyllyltä. Tosin nykyään kun on näitä itsepalveluapteekkeja niin ei sieltäkään meinaa oikein aina löytää tavaroita, niinku apteekin hyllyltä.

No, piti mennä tarkistamaan ihan koulun sivulta sitten, että kaitpa sieltä löytyy mikä minusta on tulossa. No löytyhän sieltä, minusta tulee isona media-artisti ja poikamies sivistyksellisiin opintoihin.
Name of degree: Bachelor of Cultural Studies
Degree title: Media Artist

Eli ei se nyt ihan suomennettuna mikään medianomi ja viestinnän koulutusohjelma ole kyllä. Yliopistokielessä se olisi lienee kulttuuristen tieteiden kandidaatti, kun nykyään koitetaan niin paljon matkia yliopistoa kaikessa. Se on ilmeisesti taktiikkaa, että koitetaan uskotella olevamme isompia ja parempia ja houkuttelevampia. Joo, ollaan akateemisia kyllä. Naurettavaa, ellei jopa itkettävää.

Vaihtolappuihin piti laittaa kolme vaihtoehtoa, joihin haluaa hakea. Pistin Hollannin (Eindhoven/Tilburg), Ruotsin (Falun) ja Viron (Tartto).
Ruotsi olisi ollut ehkä jopa ykkösvaihtoehto, voisi olla hyvä tilaisus oppia ruotsin kieli kunnolla, jos menisi sinne vaihtoon. Mutta arvelin, että haluaisin ehkä jotain muutakin eksotiikkaa vaihtojaksolta, joten pistin Hollannin ykköseksi. Siellä on kuitenkin jo ihan erilaista ko täällä Pohjoismaissa.
Ja Viro vaikuttaa muuten vain erittäin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta ja paikalta.

Saapa nähdä.
Ai niin. Tänään on sitten synttäripäivä. Ja eikä taas saa edes täytekakkukahaveja sänkyyn. On se perhana tämä maailma menny pilalle. Pikkupoikana, eikä enää niin pienenäkään sain joka synttäriaamu aina synttärikakkukahvit sänkyyn. Se on kyllä mukava ja vaalimisen arvoinen perinne, josta aion pitää kiinni sitten kun minulla on sellainen mahdollisuus.

Viime vuonna pelkäsin, että on eka synttäripäivä kun pitää viettää yksin. Eipä tarvinnutkaan, kun tuli puhelu Oulun kaupunginteatterilta, jossa olin silloin avustamassa Lasten ja nuorten teatteriviikolla, että talkoolaisille ja työharjoittelijoille tarjotaan illallinen ravintola Pannussa. Ah, olipas ihana soitto. Pääsin oikein synttäriaterialle, härkää (vai olikohan lammmasta) punaviinikastikkeessa.
Tämä synttäri-ilta meneekin sitten siellä junan makuuvaunussa, että ei ihan gourmetia ole luvassa, mutta onpa taas yksi synttäripäivä, joka varmasti jää mieleen.