Mene töihin siitä!

Kävin Forexista 40 euron edestä Ruotsin kruunuja. Oli kätevää ja nopeaa. Ei tarvinnut edes juuri jonottaa, kuten pankeissa aina. Huomenaamuna lähden Ruotsin lappiin Jokkmokkiin OAMK:n järjestämälle reissulle. Mukana on lähinnä vaihtareita. Ajattelin, että samapa tuo on lähteä vaikka sinne, kun enpä ole moisella alueella ennen käynyt.
Näkyy olevan vähän syvemmällä maassa, kuten yleensä missä olen käynyt. Ei ihan rajalla. Jällivaaran lähellä ja mitäs siinä muita olikaan niitä. Enivei, Rovaniemen korkeudella, juuri napapiirin pohjoispuolella.

Forexista tultuani näppäilin puhelimeen viestiä ja käppäilin hiljakseen kohti Anttilaa, en kävellyt mahotonta kyytiä, kuten yleensä. Sitten heti sellainen kaunis tyttöihminen pysäytti minut. Kannatti siis madella. Oli sillä sellainen taka-ajatuskin, että pitäisi ostaa Unicef-lapsia tai jotain. Kauppasi siinä sitä asiaansa, oikein miellyttävä ääni ja kauniit kasvot. Oikein mukava ja hymyilevä tyttönen. Ei ollut minkäänlaista tarkoitusta ostaa niitä lapsia, mutta kuuntelin ihan vain muuten vain ja vähän rupattelin.

"Onko pieni hetki aikaa?"
Siihen on hiljaa matelevan ja viestiä kirjoittavan miehen vaikea sanoa, että kiire on.
"No eipä tässä niin kiirettä ole."
"No hyvä. Tunnetko Unicefin? Kuinka hyvin?"
"Tunnenpa kyllä. No en kovin hyvin. Jotain kummilapsitoimintaa jossain kaukana, tai jotain?"
"Tässä olisi tällainen avustusprojekti...plaaplaa...plaa. Kiinnostaisiko?"
"Mitä siinä pitää tehdä sitten?"
"Tämä on ihan helppoa. Voin täyttää sinulle tästä tällaisen lapun. Voit itse päättää summan ja se otetaan aina sinun tililtäsi sitten."
Hmm. Ahaa. Onpas helppoa. Pistän nimeni tähän ja tietyin väliajoin tililtäni otetaan rahaa. Enkös minä saa mitään. Niinkuin tietää, että minne ne rahat menee tai kuka niistä hyötyy. Mitään kuvia sieltä Afrikasta tai muuta.
"Hmm...noh, eipä kyllä oikeastaan ole mahdollisuutta tällä hetkellä lähteä mukaan. Pitäisi vähän enemmän olla rahaa, että voisi lähteä. Missäs päin maailmaa niitä lapsia on, joille tämä ohjataan?"

Tyttö hymyilee.

"No..Afrikassa."
"Vai Afrikassa...lähinnä?"
"Niin kuin nyt oli tämä tsunamikin, niin siellä oli paljon hätää kärsiviä, ja sinne meni paljon avustuksia."
Mmmm-m. En sitten viitsinyt sanoa, että sehän oli Aasiassa. Olisi vain suloinen tyttö tullut turhaan hämilleen. Tai kai se nyt sen tiesi, mutta otti vain esimerkiksi. Toivottavasti.
Melkein jo sulin sen tytön hymyyn ja ostin palan lapsea.
"No, nyt lähdet etsimään töitä ja tulet sitten etsimään minut täältä joku toinen päivä", tyttö sanoo ja hymyilee edelleen iloisesti.
"Tehdäänpä niin, hyvää päivänjatkoa", vastaan ja jään tuumailemaan juuri tapahtunutta.

Hmm...Unicef-kauppias kehotti minua etsimään töitä? Vähän jäi sellainen outo tunne.

Laiska mies, mene töihin, että voit auttaa afrikkalaisia lapsia Thaimaassa.

Mutta oli se tyttö kyllä suloinen. Tosin ei se tainnut liian tarkkaan tietää, että mitä se myy. Silti jäi sellainen ihan ammattitaitoinen tunne. Jaksoi hymyillä koko ajan, vaikka itse vähän töksäyttelin ja kirjoitin välillä sitä viestiäkin. Enkä ollut kovin kuuntelevan näköinen.

Kävelin Anttilaan ja vähän harmitti. Eihän se välttämättä olisi kuin viisi euroa kuukaudessa. Ja se tyttö olisi varmaan saanut siitä jotain provisiopalkkaa, kun sai myytyä palan afrikkalaista lasta. Nyt se tyttö puhui turhaan. Ainakin tavoitteisiinsa nähden turhaan.
Ehkä vielä etsin sen saman tytön ja ostan siltä sitä lasta. Oliko se nyt sitten Afrikassa vai tsunamialueella.

....mene töihin ja etsi minut sitten....

vai oliko se sittenkin iskurepliikki? Mutta vain rikas mies kelpaa.