Koirat hengailee

Kuulin mielenkiintoisen keskustelun pätkän eräässä opiskelijaravintolassa tässä eräänä päivänä. Hyviä ruokapuheita sinänsä, että onneksi en kuullut enempää.

Tyttö1: Koirat on kyllä fiksuja eläimiä.
Tyttö2: Kui?
Tyttö1: Noku niillä on vessa. Ne ei niinku pasko sinne lähelle missä ne syö.
Tyttö2: Mmm.
Tyttö1: Tai siis ylipäänsäkään sinne missä ne hengailee.

Niin, sehän on aivan totta. Tulipa heti mieleeni edesmennyt kultainennoutajamme Rene. Sillä oli pitkän juoksunarun toisessa päässä pusikossa vessa, jossa se kävi sontimassa, eikä se koskaan tehnyt tarpeitaan muualle ollessaan kotona.
Mutta toinen lause pisti hymyilyttämään.

Koirat ei pasko sinne missä ne hengailee.

Se on toki sitä kielten sekamelskasta koostuvaa nuorisokieltä, mutta konkreettisesti ajateltuna se on todella hyvin sanottu ja erittäin hauskaa. Mielikuvitukseni rupesi heti laukkaamaan ja ajattelin Renen hengailemassa pihallamme. Siellä se nojailee seinään ja polttelee röökiä aurinkolasit silmillään. "Määhän en tähän pasko, koska mä hengailen tässä. Kuka sitä nyt paskassaan hengailisi?"
Ei se meidän koira koskaan juossut päättömänä ympäriinsä tai haukkunut hölmönä naapureita. Se vaan hengaili lunkisti.

Vielä kun ihmiset oppisivat olemaan kuseksimatta perjantai-iltaisin sinne missä ne hengailee.