Soitellen sotaan ja jäätä kokeilemaan

Menin aamulla kuuliaisesti kouluun. Puolessa välissä matkaa vilkaisin kelloa ja vaihdoin sunnuntaiajeluvaihteen vähän isommalle, että kerkeän ajoissa.
Perillä menin sitten katsomaan, että missäköhän luokassa ollaan.

Mitvit? Meijät on merkitty alkamaan vasta 12.45. Tarkistan lukujärjestyksen seinältä. Jahas. Nyt kävi näin. Pitäis ehkä tulostaa se tuorein versio itsellekin seinälle, eikä aina luottaa muistiin.
No, sainpa ainakin itseni ylös. Nyt voin tehdäkin jotain hyödyllistä nämä aamun tunnit. Mutta ei, tulinkin kirjoittamaan blogia.

Kaleva julkaisi tänään juttunsa neuleblogien mielekkyydestä, luultavasti vinkkini pohjalta, jonka lehteen lähetin. Kiinnosti kovasti tietää, miksi neuleblogit ovat niin suosittuja ja mitä ne käytännössä sisältävät (en ole jaksanut perehtyä niiden sisältöön täällä, olen pahoillani). Juttu oli vallan avartava. Nyt luulen tietäväni enemmän. Ja arvostankin niitä neuleblogeja paremmin. Niistä on joillekin sentään jotain hyötyä. Toisin kuin ehkä näistä meikäläisen maailmaa parantavista höpinöistä. Tai ehkä nämä parantavat pikemminkin omaa psyykettäni. Hyvä jos teidänkin.


Eilen ja tänään olen taas ollut ammatinvalinnan vedenjakajalla. Olen hakenut suomen kieltä yliopistoihin. Ajattelin jo unohtaa viestinnän akateemiset koulut. Kossun kanssa käytiin kiekkopeliä kahtomassa Willisiassa sitten. Puheli siinä viisaita taivuttavia sanoja ja soitin sitten tänään Jyväskylän yliopistoon, että lisäävät sinne hakupapereihin sen journalistiikan. Varmuuden varalta vaikka. Ei kait siitä haittaakaan ole. Sama käydä pyörähtämässä, kun ei kerran suuri aikataulullisia esteitäkään ole. Että jos oot sillä autolla menossa sinne Kossu, niin ota kyytiin. Ei varmaan muuten tule lähettyä, mutta jos kustannukset saa puoliksi niin miksipä ei.

Tosin meneehän siinä kaksi hyvää suomen lukupäivää kyllä. Mutta onhan ne aina omanlaisensa kokemus nuo pääsykokeet. Siellä näkee paljon samanhenkisiä tyyppejä ja tunnelma on jotenkin jännä. Ihmiset ovat jännittyneitä, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Hyvin jäi mieleen se heitto, millä voi perustella tätä hakua journalistiikkaan. Kokemusta on tullut lisää. "Onhan tässä käyty Sanoman toimittajakoulukokeissakin jo."

Eli ei voi heittää hukkaan hyvää kokemusta. Mutta jokohan tämä olisi viimeinen kerta.

Ja asiaa. Hyvin jännä on se, että Ranskan presidentinvaaleja juhlittiin kadulla kuin jalkapallon maailmanmestaruutta. Kuinka saada Suomeenkin moinen tapa? Niin, no ensin pitäisi tietenkin siis voittaa jalkapallon maailmanmestaruus.

Ennen oli sanonta, että ennen helvetti jäätyy, kuin Suomi voittaa euroviisut. Onneksi tuo sama sanonta toimii edelleen, kun vaihdetaan euroviisujen paikalle pääsy jalkapallon arvokisoihin.

Kuitenkin. Gallian pressavaalit aiheuttivat myös mellakointia. Kuten jalkapallohuliganismia ikään. Onko tuollainen mellakointi oikeutettua tuollaisessa tilanteessa? Kansan enemmistö äänestää vaalituloksen, niin eikös se niillä lopuilla pitäisi sitten vain niellä ja kestää? Paskoja häviäjiä. Vaalit eivät ole mikään maalintekopeli, jossa pärjätään tuurilla. Ei ole siis syytä riehua, jos tuli takkiin. Paremmat mielipiteet ensi kerralla.