Tässä eräänä päivänä huomasin yhden tyttären, ketä en ollut nähnyt aikaisemmin. Tai siis olin kyllä. Mutta en ollut huomannut sitä mitä nyt. Tyttö katsoi minua ja hymyili kun tervehdimme. Ei siinä olisi pitänyt olla mitään outoa tai ihmeellistä. Hienoa, että ihmiset hymyilevät toisilleen. Piristää päivää. Kö?
Mutta sen jälkeen en saanut sitä tapausta mielestäni. Pari kertaa olen sen jälkeen nähnyt ne silmät. Silmissä oli uskomaton lumovoima. Salaperäiset kuin Andalucian yö. Ja hymy siihen päälle. Katse upposi kuin timanttipora.
Tuollaisten katseiden kanssa pitäisi olla varovaisia. Eivät aina nuo katseiden haltijat osaa hallita asettaan. Vaarallinen ase. Mies nurin. Länsirintamalla vaarallista liikkua. Jalat saattavat mennä alta tai mies saattaa sulaa.
Näin jälkeenpäin sitä tilannetta ajatellen, ei voi välttyä ajatukselta, että muuan jousipyssymies katseli jostain yläilmoista ja päätti ruveta kiusaamaan minua hiukan. Tulee aivan mieleen ne sarjakuvat, joissa se jousipyssymies on näkyvä hahmo. Harmillista vain, että ei sitten voinut ampua kuin toista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti