On ne vaan ovelia elukoita olevinaan nuo hurtat. Meijänki uusi karvainen perheenjäsen on nyt ihan tottunut sisäilman ihanuuteen. Kuulin puhelimessa juttuja "hänen" älynväläyksistään.
Tessaa on nyt pikkuhiljaa koitettu opettaa ulos ja häkkiin. Ei pystykorvaa ihan sisällä viittis pitää. Ulkokoira kuitenkin. Paitsi Tessa. Alku tietenkin aina hankalaa, mutta ei tunnu kaverilla suurta himoa koppiinsa olevan.
Aina iltaisin kun on aika lähteä ulos, ei koiruutta näy missään. Viimeisin piilopaikka oli ovelasti erittäin matalan sohvan alla ja takana. Sinne oli ryökäle mennyt nukkumaan. Olivat saaneet pitkän tovin katsella, että minneköhän se on mennyt.
Hmmm....
Nykytekniikanhan pitäisi tavallaan helpottaa ihmiseloa. Siitä voinee kuitenkin olla monta mieltä, että ovatko tekstiviestit loppujen lopuksi hyvä vai huono asia. Olisiko parempi aina soittaa? Helpompi on vain näppäillä viesti ja lähettää se menemään. Odotella sitten, että mitä tapahtuu. Tuleeko reagointia. Vaikka varmin tapa olisi kuitenkin soittaa. Mutta se vaatii rohkeutta. Itsehän olen lammas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti