90-luvulla esiintyjätkin olivat kännissä

Olihan se sellainen tuo 90's-show, että muutaman sanan ansaitsee. Hummasti ei sitten lähtenyt, koska halusi välttää riitelyä kotonaan ja majapaikassaan. Rollen kanssa sitten mentiin.

Show alkoi sillä, että joku kaljamahainen mies tuli lavalle ja alkoi puhua mikkiin. Mies paljastui kiertuemanageriksi.

"Äijä tuli sinne lavalle vitun kännissä ja jossain autonpesukamppeissa! En oo tuommosta esitystä ennen nähny."

Näin tuumasi Rolle illan päätteeksi, ja se oli osuvasti sanottu. Miehellä oli kulahtanut t-paita ja jotkut sortsin tapaiset. Tukka oli ihan sekaisin ja lisäksi miehen hammasrivistö oli samanlainen kuin Uuno Turhapurolla (ja tämä ei ole kielikuva, se oli ihan oikeasti niin). Niin, ja lisäksi ukkeli oli meleko tunnelissa, tosin puheesta silti sai selvää, että hommansa hoiti. Toisin kuin kohta mainittava henkilö.

Lisäksi jotenkin erityisen huvittavaa oli se, että joku intiaanityttö meni sitten iskemään sitä kiertuemanageria. Aivan illan päätteeksi kiertuemanageri juonsi Hausmyllyn uuden kappaleen ja otti yhdessä Hausmyllyn rumpalin kanssa housut pois. Miehet kekkuloivat kalsarisillaan ja kiertumanageri esitteli ruskettunutta kaljamahaansa. Mikäpä siinä sitten.

Neon 2 veti hyvin, vaikkakin oli Neon 1 feat. Päivi Lepistö. Hyvin se mies laulaa osasi, vaikka en mikään fani olekaan. Ja olihan siinä tuttuja biisejäkin.

Mira oli liminkalainen taskuraketti. Se oli se Mira, joka laulaa sen amis-biisin "Olen paha". Se olikin ainut tuttu biisi, lukuunottamatta niitä covereita. Energinen esitys oli tanssityttöineen.

Movetron oli kokoonpanossa Päivi Lepistö. Eli musiikki tuli vahvasti nauhalta, mutta ei se taida tärkeintä ollakaan tällaisilla keikoilla. Orkesterin soittajapojat ovat kuulemma jo niin vanhoja, että eivät jaksaneet lähteä. Monta 90-luvun hittisuomipop-pommia heitti Movetron. Päivi Lepistön kasvoista oli jo luettavissa pieniä iän tuomia viivoja, mutta lanne keinui kyllä kuin parikymppisellä! Nainen jaksoi heilua keikkojen jälkeen vielä hetken tanssilattiallakin.

Hausmylly oli aika ankara pettymys. Laulajapojat olivat aivan liian laitamyötäisessä. Tukeva silmälasipäinen hoilottaja oli enempi humalassa kuin Matti Nykänen aikoinaan Onnelan keikalla! Ainut onnistuja tässä porukassa oli yhtyeen naisjäsen. Tukeva mies ei muistanut biisiensä sanoja ja väliheitoissa mies sammalsi niin, ettei puheesta saanut selvää. Nainen joutui korjailemaan miehen sanomisia.

Eikä se toinenkaan räppäri kovin paljoa paremmaksi pistänyt. Keikan jälkeen tämä tukeva kaveri huojui ja horjui baarin puolella ja näytti aivan siltä kuin sammuisi hetkenä minä hyvänsä. Sattuipa mies ravistelemaan itseään hereillekin. Ihmettelin todella, miten tuo ukkeli oli äsken lavalla vetämässä keikkaa! Voisivat kunnioittaa yleisöä edes sen verran, että eivät lavalle sammuisi.

Yhteenvetona kuitenkin; tuli vallan mieleen lapsuus ja nuoruus sekä bilistely Kitkantiellä. Tuli kelattua nuoruutta ala-asteelta lukioon saakka. Ensimmäinen koskaan ostamani cd-levy oli muuten John Scatman - Scatman. Beepappabidöbö, babbabidöbbö.....