Aikamme McBauer

Törmäsin jossain Jack Bauerin fanclubiin. Kaverihan on siis Kiefer Sutherlandin esittämä hahmo huippusarjassa 24. Mietin hetken, että mikä tekee Bauerista niin suositun. Miksi toinen puoli kansasta vihaa Baueria ja toinen puoli rakastaa. Sitten törmäsin vastaukseen. Silmiini osui yhteisö "What would Jack Bauer do?" Eli vapaasti savoksi sanottuna, mitäköhän Jack Bauer tässä tilanteessa tekisi?
Siinäpä se. Jack Bauer on 2000-luvun McGyver. Okei, en varmasti ole ensimmäinen, enkä viimeinen, joka tämän ahaa-elämyksen saa, mutta se on aina mukavampi tunne kun sen kuvittelee keksineensä itse.
Entisvanhaan lause olisi kuulunut, mitä McGyver tekisi? Tuo 80-luvun takatukka viritteli pommeja ja rakenteli ihmepelastushärveleitä sarjassaan. Tänä päivänä Jack Bauer purkaa pommeja ja käyttää ilmiömäistä nerokkuutta ajatuksen juoksussaan kaksnelosessa. Ainoa mikä puuttuu on takatukka.
Niin ja "Ihmemies" McGyver ei myöskään käyttänyt tuliaseita, ainakaan tappamiseen. Jack Bauer sen sijaan listii vihollisia ja joskus omiakin.

Nykyaikaistettu vanha sanonta voisi kuulua: Onko se lentokone, onko se teräsmies, onko se ihmemies, ei se on Jack Bauer!

Minun diplominimeni muuten rippikoulusta päästyäni oli McGyver. Tarina nimen takana on pitkä ja kenties hiukan epäselvä minulle itsellenikin. Oli kuitenkin vuosi 2000 ja Jack Bauer ei ollut vielä syntynyt. Jos kävisin rippikoulun tänään, olisinko Jack Bauer?
Ei, se ei johtunut takatukasta. Pitkä letti tuli vasta lukiossa. Eikä sekään ollut McGyver-tyylinen. Bauerin tyylistä tukkaa en olekaan vielä kokeillut...

Mikäs minusta on tulossa?

Täyttelin tässä varmuuden varalta vaihtoon lähtö hakemusta, jos käypi niin, että ensi vuosikin pitää tässä koulussa olla. Nyt jo pitää tosiaan hakea vaihtoon.
Englanniksi piti sitten kirjoitella kaiken maailman ihmeellisiä lappuja. Jossain sitten kysyttiin, että mikäs sinusta tulee sitten niinku tuon koulutuksen jälkeen.
Hmm. No medianomi. No mitäs helvettiä se on englanniksi?
Eipä tullut ihan niinku apteekin hyllyltä. Tosin nykyään kun on näitä itsepalveluapteekkeja niin ei sieltäkään meinaa oikein aina löytää tavaroita, niinku apteekin hyllyltä.

No, piti mennä tarkistamaan ihan koulun sivulta sitten, että kaitpa sieltä löytyy mikä minusta on tulossa. No löytyhän sieltä, minusta tulee isona media-artisti ja poikamies sivistyksellisiin opintoihin.
Name of degree: Bachelor of Cultural Studies
Degree title: Media Artist

Eli ei se nyt ihan suomennettuna mikään medianomi ja viestinnän koulutusohjelma ole kyllä. Yliopistokielessä se olisi lienee kulttuuristen tieteiden kandidaatti, kun nykyään koitetaan niin paljon matkia yliopistoa kaikessa. Se on ilmeisesti taktiikkaa, että koitetaan uskotella olevamme isompia ja parempia ja houkuttelevampia. Joo, ollaan akateemisia kyllä. Naurettavaa, ellei jopa itkettävää.

Vaihtolappuihin piti laittaa kolme vaihtoehtoa, joihin haluaa hakea. Pistin Hollannin (Eindhoven/Tilburg), Ruotsin (Falun) ja Viron (Tartto).
Ruotsi olisi ollut ehkä jopa ykkösvaihtoehto, voisi olla hyvä tilaisus oppia ruotsin kieli kunnolla, jos menisi sinne vaihtoon. Mutta arvelin, että haluaisin ehkä jotain muutakin eksotiikkaa vaihtojaksolta, joten pistin Hollannin ykköseksi. Siellä on kuitenkin jo ihan erilaista ko täällä Pohjoismaissa.
Ja Viro vaikuttaa muuten vain erittäin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta ja paikalta.

Saapa nähdä.
Ai niin. Tänään on sitten synttäripäivä. Ja eikä taas saa edes täytekakkukahaveja sänkyyn. On se perhana tämä maailma menny pilalle. Pikkupoikana, eikä enää niin pienenäkään sain joka synttäriaamu aina synttärikakkukahvit sänkyyn. Se on kyllä mukava ja vaalimisen arvoinen perinne, josta aion pitää kiinni sitten kun minulla on sellainen mahdollisuus.

Viime vuonna pelkäsin, että on eka synttäripäivä kun pitää viettää yksin. Eipä tarvinnutkaan, kun tuli puhelu Oulun kaupunginteatterilta, jossa olin silloin avustamassa Lasten ja nuorten teatteriviikolla, että talkoolaisille ja työharjoittelijoille tarjotaan illallinen ravintola Pannussa. Ah, olipas ihana soitto. Pääsin oikein synttäriaterialle, härkää (vai olikohan lammmasta) punaviinikastikkeessa.
Tämä synttäri-ilta meneekin sitten siellä junan makuuvaunussa, että ei ihan gourmetia ole luvassa, mutta onpa taas yksi synttäripäivä, joka varmasti jää mieleen.

Koirat hengailee

Kuulin mielenkiintoisen keskustelun pätkän eräässä opiskelijaravintolassa tässä eräänä päivänä. Hyviä ruokapuheita sinänsä, että onneksi en kuullut enempää.

Tyttö1: Koirat on kyllä fiksuja eläimiä.
Tyttö2: Kui?
Tyttö1: Noku niillä on vessa. Ne ei niinku pasko sinne lähelle missä ne syö.
Tyttö2: Mmm.
Tyttö1: Tai siis ylipäänsäkään sinne missä ne hengailee.

Niin, sehän on aivan totta. Tulipa heti mieleeni edesmennyt kultainennoutajamme Rene. Sillä oli pitkän juoksunarun toisessa päässä pusikossa vessa, jossa se kävi sontimassa, eikä se koskaan tehnyt tarpeitaan muualle ollessaan kotona.
Mutta toinen lause pisti hymyilyttämään.

Koirat ei pasko sinne missä ne hengailee.

Se on toki sitä kielten sekamelskasta koostuvaa nuorisokieltä, mutta konkreettisesti ajateltuna se on todella hyvin sanottu ja erittäin hauskaa. Mielikuvitukseni rupesi heti laukkaamaan ja ajattelin Renen hengailemassa pihallamme. Siellä se nojailee seinään ja polttelee röökiä aurinkolasit silmillään. "Määhän en tähän pasko, koska mä hengailen tässä. Kuka sitä nyt paskassaan hengailisi?"
Ei se meidän koira koskaan juossut päättömänä ympäriinsä tai haukkunut hölmönä naapureita. Se vaan hengaili lunkisti.

Vielä kun ihmiset oppisivat olemaan kuseksimatta perjantai-iltaisin sinne missä ne hengailee.

Niskahierontaa, kiitos

Nyt olisi hyvä olla se nainen.
Käyttötarkoitus: Tarvitsisin niskahierontaa.
Aamusta asti on niska ollut kipeä, aivan kuin olisin seisonut niskallani 15 tuntia. Luultavasti kipu johtuu vain eilisestä playback-esityksestä, kun vedimme Hard rock hallelujahin ja sitä piti moshata, vaikka ei tukkaa niin paljoa olekaan.
Liityin tänään journalistiliittoon. Olenkohan nyt pätevämpi.

Argh, menee hermo selostuksen puutumiseen

Voisivat jo ne puutuneet selostajat virkistyä. Välillä koettavat sanoa jotain ja sitten taas puutuvat. Menee hermo tuollaiseen töksyttelyyn. Kaikki tai ei mitään.

Selostus puutui

Sapporon MM-kisat sitten alkoivat. Menossa on sprinttihiihtojen miesten välierä ja korkein odotuksin lähtenyt suomalaiskaksikko on jäänyt kauas kärjestä. Yhtäkkiä selostus katkeaa, eikä mitään enää kuulu.
Kohta ruutuun ilmestyy teksti: "Pahoittelemme selostuksen puutumista". Siellä siis Jussi Eskola ja Bubi Wallenius puutuivat selostukseen kesken kaiken, aivan kuten suomipojat hiihtämiseen ja oli pakko lopettaa selostaminen. Kukapa sitä puutuneena enää pystyy selostamaan.

Mr.Polo goes to pääkaupunki

Jahas. Tänään ei ole mielen päällä mitään uutis- tai henkilömaailmajuttuja, joten pitäisikö vaihtelun vuoksi pitkästä aikaa jorista jotain omista kuulumisista? Sikäli mikäli varalta jos joku haluaa tietää, eikä uskalla kysyä, että mitä kuuluu. Löytyy sieltä selaimesta se nuolinäppäin vasemmalle (huomasin juuri, että siinä ei muuten enää lue, että back tai edellinen) jos kuulostaa pahalta.

Maanantai-iltana pitäisi lähteä puksuttelemaan yöjunalla Helsinkiin. Tiistaiaamuna edessä on SanomaWSOY:n toimittajakoulun pääsykoe. Osallistujia on ilmeisesti reilu 200 ja siitä menee 50 henkilöä haastatteluun, josta kouluun pääsee parikymmentä.
En lähde reissuun mitenkään suurin odotuksin, sillä kokeessa on varmasti monia kokeneita ja älykkäitä freelancer-toimittajia, jotka halajavat koipeaan Sanoman oven väliin.
Tarina hakuprosessin takana oli sellainen, että bongasin ilmoituksen koulusta Ilta-Sanomien nettisivulta ja ilmoitin siitä taistelutoverilleni Kossulle. Mieshän aikoi hakea sinne ilman muuta. Itse en oikein innostunut heti ajatuksesta. Hakisinko tosissaan. Haluaisinko Helsinkiin.
Vähän aikaa mietin ja kelailin hakulomaketta ylös-alas (niin, nykyään ei selailla, vaan ajellaan tuolla "hissillä", joka on tuossa oikeassa laidassa). Nopiruvie! Haenhan minä kyllä.
Sanoman toimittajakoulu on viimeksi ollut toiminnassa 17 vuotta sitten. Minä ainakin arvostan sitä koulua.
Lähetin siis vaaditut juttunäytteet ja täytin lomakkeen. Viimeisenä päivänä itseasiassa.
Tuli ilmoitus, että tervetuloa pääsykokeeseen, mikä oli kyllä yllätys. Vielä enemmän yllätys se oli sitten, kun kuulin hakijamäärän - 1425 hakijaa.

Oho.

Tämä on jo saavutus sinänsä, että voisi vaikka lopettaa tähän. 1200 hakijaa on jo ohitettu. Minut on valittu jatkoon ohi 12oo muun.
Tämä kortti on nyt katsottava loppuun ja koitokseen on valmistauduttava täysillä. Vaikka ihan vain niiden 1200 takia, joista osa saattoi pettyä katkerastikin.
Myös taistelutoveri Kossu pääsi pääsykokeeseen, joten poijjille tuli matka pääkaupunkiin. Taistelutoveri sitten ehdotti, että sama jäädä kokeen jälkeen pääkaupungin yöelämää tutkailemaan. No toki. Elämä on aina mukavampaa, jos on mitä odottaa. (On muuten hyvä mainoslause. Se on sen matkatoimiston, jonka nimeä en silti muista.)

Toisaalta, nyt kun tosissaan pyrin, niin se voi kosahtaa sitten siihen. Aikanaan meillä oli yläasteella metsästystutkintoon tähtäävä kurssi. Sain metsästyskortin opettelemalla lajit hyvin ja kuuntelemalla tunnilla. Opettaja sanoi, että on mahdotonta päästä koe läpi (eli saada kortti), ellei lue kirjaa ainakin kerran. Kokeessani oli kaksi virhettä ja se oli kahden kurssin paras tulos. En koskaan viitsinyt kertoa opettajalle, että enpäs lukenut. Ei hän olisi kuitenkaan uskonut. Vaikkakin nyt ehkä pitäisi kertoa, sillä sehän on vain loistava kehu hänen opetustaidoistaan.
Pointti oli kuitenkin se, että minulle oli käytännössä ihan sama sainko korttia, olinpa vain kurssilla kun toisaalta kiinnosti ja kaveri oli kurssilla (tottakai, yläasteen tärkein syy valita kurssit).

Aikanaan hain tämänhetkiseen opinahjooni OAMK:uun kouluna muiden joukossa. Olin ymmärtänyt pakkohaun väärin ja kävin Oulussa ja Torniossa ammattikorkean viestinnän pääsykokeissa. Halusin yliopistoon, mutta toisaalta minulla ei ollut mitään tietoa mihin oikeasti haluaisin. Silloin hain myös NäTyyn sekä tiedotusoppia Tampereelle. Hain myös Poriin ammattikorkeaan viestintää, mutta en koskaan mennyt pääsykokeisiin.
No, Oulun kokeessa olin siis täysin ilman paineita, koska oli sama pääsisinkö vai en. Koe tuntui helpolta ja pääsin heitolla sisään.
Sellaisiin kouluihin en siis ole vielä päässyt, joihin olisin tosissani hakenut, kuten Jyväskylään puheviestintää, yhteisöviestintää tai journalistiikkaa sekä Tampereelle toistamiseen tiedotusoppia. Ehkäpä se muuttuu. Jos ei nyt, niin myöhemmin.

Kuitenkin, mietin, pitäisikö lähteä Helsinkiin täysin vapaa vaihde päällä ja siten päästä haastatteluun. Tosin tuskinpa se enää tässä vaiheessa onnistuu.
Huomenna oli aikomus käydä testaamassa yleistietoa pubivisassa taistelutoverin kanssa.

Saapa nähdä pitääkö rynniä kirjastoon ja ruveta tankkaamaan vanhoja Hesareita.

Käytiin kuvaamassa ja haastattelemassa tyyppejä kaupunginteatterilla Lasten ja nuorten teatteriviikkoa koskien. Eräs näyttelijä oli liian levoton kameran edessä haastateltavaksi, joten materiaali meni kuulemma aika lailla käsille. Onneksi meillä on onnistunut ohjelma jo niistä äidinkielen kirjoituksista, joten no probleemo. Parempi vain kuulemma arvostellaan.

Sunnuntaina tarkoituksena järjestää PES-turnaus. Eipä ole aikoihin tullut moistakaan pelattua. Katsotaan löydänkö itseni hänniltä, vai puuttuuko Miss Onnetar peliin.

Ai niin. Maanantaina synttäripäivä. Ajattelin, että voisi pitkästä aikaa juhlia niitä jotenkin, joku päivä. Ei tosin silloin maanantaina. Silloin ollaan junassa. Tai no, ainahan on ravintolavaunu.

Uutisnenä ei olekaan ihan tukossa

Olen pitkään miettinyt, että taidanpa olla ihan väärällä alalla, kun ei tuo uutisnenä tunnu haistavan mitään uutisia, ei sitten millään. Että täysi nuha siinä on päällä. Jotenkin se tuntuu kaikista haastavimmalta asialta tällä alalla ylipäänsä. Mistä kaivat uutisen.

Tänään sai vähän huokaista ja miettiä asiaa taas uudestaan, kun Pohjois-Suomen uutiset näytti "minun uutisen", jota olin kehitellyt yhtenä ideana tv-uutisten kurssille. Emme kuitenkaan toteuttaneet sitä äidinkielen kirjoitusten sekä lasten ja nuorten teatteriviikon kiriessä ohi. Eli tarvitaanko kouluihin oikeasti turvamiehiä ja mitä mieltä osapuolet siitä ovat.
Oli siinä kyllä ihan hyvääkin kuvamateriaalia, että ei välttämättä olisi pystytty parempaan.

Ehkä minun uutisnenäni ei ole vielä täysin menetetty tapaus. Saapa nähdä.

Hyvähyvä

Hienoa, murskalukemilla finaaliin. Olivat vain kyllä hirvittävän pettyneen näköisiä ne muut 16-kesäiset. Opettelemista on näkkyy ainaki tuossa vastoinkäymisten vastaanottamisessa.
Joukon äitihahmo klaarasi hyvin.

Äänestäkää Annaa

Tsemppiä ja poweria (eli voimaa) sinulle Anna Abreu. Toivottavasti ihmiset älyävät äänestää sinut Idols-finaaliin. Olet säteilevä ja suloinen tyttö, ansaitset näyttöpaikan.

Trukkikuski euroviisuihin

Valitsimme sitten Idols-voittaja Hanna Pakarisen Suomen edustajaksi ensi vuoden kotieuroviisuihin. Varsinaista suosikkia minulla ei pippaloihin ollut, mutta ihan hyvä valinta tämä on siinä mielessä, että eurooppalaisten mielissä yhä väikkyvä ruma monsteriorkesteri saa nyt vastakappaleen. Näkevät ne eurooppalaiset, että on täällä kauniita naisiakin, eikä vain rujoja äijiä. Ja Hannalla on kuitenkin erilainen ääni kuin monella naislaulajalla. Ei mitään pientä piipitystä, vaan rehellistä trukkikuskin soundia.

Ei muuta kuin tsemppiä Hanna. Olisitko uskonut neljä vuotta sitten, että esiinnyt euroviisuissa Helsingissä vuonna 2007? Niin se elämä kuljettaa.

Voi Britney minkä teit!

Nyt meni kyllä poppariprinsessa Britney Spears todellakin liian pitkälle. Meidän kaikkien itseään kunnioittavien heteroseksuaalimiesten kosteissa päiväunissa joskus vieraillut teini-idoli on mennyt ja ajellut tukkansa pois. Meinasin oksentaa hetki sitten syömäni valkosipuliperunat ulos nähdessäni Ilta-Sanomissa tämän kuvan. Kerrassaan karseaa.
Britney tyttönenhän se siinä ja ihan inttipojan näköisenä. Valmiina varustarkastukseen.
En olisi ikinä uskonut, mutta nyt loppuu Brinteyn salafanittaminen ja puolustuspuheet. Mene tyttö hyvä hoitoon, ennen kun teet marilynit. Vaikka on oikeastaan synti verrata sinua edes Marilyniin. Anteeksi Marilyn, otan sanani takaisin.

Liian paljon rahaa, julkisuutta ja menestystä liian äkkiä. Näinkö siinä käy?

Michael Bont otti nokkiinsa

No nyt se tuo Michael Bont ilmoitti sitten lopettavansa meidän naisten valmentamisen tämän kauden lopussa, eikä aio käyttää mallia 1+1 olevan sopimuksen optiota.
No anteeksi Michael, en minä sitä tarkoittanut, että sinun pitäisi lopettaa. Hyvinhän sinä olet Tanjaa siivittänyt ja nyt Sanniakin. Älä nyt nokkiisi siitä ota.

Menestys tulee vain ulkomaalaisella valmentajalla?

Suomen jalkapallomaajoukkue - Roy Hodgson (Englanti)
Suomen jääkiekkomaajoukkue - Doug Shedden (Kanada), (kausi 2007-2008)
Suomen maastohiihtomaajoukkue - Magnar Dalen (Norja)
Suomen naisten alppihiihtomaajoukkue - Michael Bont (Sveitsi)
Suomen miesten alppihiihtomaajoukkue - Christian Leitner (Itävalta)
Suomen miesten lentopallomaajoukkue - Mauro Berruto (Italia)


Täämä ei ole lista taiteilijoista, joiden tauluja olisi näytillä Kiasmassa.
Tämä ei ole lista muusikoista, joiden hittikappaleet soivat Radio Rockissa.
Eikä tämä ole lista näyttelijöistä, jotka Renny Harlin on palkannut uuteen elokuvaansa.
Tämä on lista joidenkin lajien Suomen maajoukkueiden tämänhetkisistä päävalmentajista. Tai tarkemmin lajien, jotka ovat tärkeitä Suomelle, jotka Suomi kansana kokee kansallistunnetta nostattavaksi, jos menestystä tulee.
Kiinnitinpä vain muutama päivä sitten huomiota seikkaan, kun satuin katsomaan ensin Dalenin ja sitten Bontin haastattelua.

Ulkomaalaisia hemmojahan tämän maan maajoukkueiden ykkösmiehinä on melkein joka lajissa, joka vain on laajemmin tunnettu.

No joo, onhan siellä keihäänheitot ja muut yleisurheilut sekä painit ja nyrkkeilyt, mutta pointti tullee selväksi ilman niitäkin?

Ainoastaan mäkihyppy on vielä laji, jossa tällä hetkellä on suomalainen päävalmentaja. Mutta sekin johtuu siitä, että mäkihypyssä suomalainen valmentaja on sama asia kuin jääkiekossa kanadalainen koutsi. Esimerkiksi Mika Kojonkoski, Hannu Lepistö ja Ari-Pekka Nikkola ohjastavat ulkomaisia mäkihyppääjiä.

Ei siinä mitään. Ei minua sinänsä haittaa. Hoksinpa vain moisen asian. Menestystä on kieltämättä tullut ko. lajeissa nimen omaan näiden ulkomaalaisten valmentajien johdolla. Tosin Sheddenin kynnet ovat vielä näkemättömät. Ja ei varmaan tarvitse edes mainita siitä ainoasta kullasta vuonna 1995.

Abit ajelulla

Olipas virkistävää käydä katsomassa kun oululaiset abiturientit porhalsivat kuorma-autoilla keskustassa. Väkisellähän toki tuli omat rekkakyytit mieleen. Enpä ole vielä muilla nähnytkään sellaista yhdistelmäajoneuvoa, jolla vuoden 2004 Kuusamon abit ajelivat. Olimme erikoisia. Oli eri hienoa. Lisäksi kuulin, että Kuusamon lukion abeilla on edelleen käytössään niin sanottu X-päivä. Ei sen sisällöstä sen enempää, mutta olimme ensimmäinen vuosikurssi, joka perinteen aloitti. Ylpeyttä äänessä.

Tämän vuoden plakaateista autojen kyljissä jäi päällimäisenä mieleen tämän hetken kuumimman tavisjulkkiksen, Olli Hokkasen kolajutusta väännetty lausahdus:

Ei pysty, liian abikasta!

Minusta se oli hulvaton. Pahoittelen, että en muista varmaksi minkä lukion autossa se oli, joten en lähde sitä arvailemaankaan, mutta saattoi olla Madetoja. Älkää ampuko, jos meni pieleen, vaatikaa oikaisua.
Mielenkiintoinen oli myös sarja, jossa koulun opettajat oli piirretty esittämään televisiosta tuttuja hahmoja. Kuusiluodon, tai siis Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukion rehtori Juha Valtakorpi oli esimerkiksi Godfather.

Mistä tulikin mieleeni, että bongasin rekan lavalta yhden tytön, joka tallentui kamerallemme, kun kävimme kuvaamassa äidinkielen kirjoitusten alkua Kuusiluodossa. Lavalla siis oli kuin olikin jokunen minullekin melkein tuttu, jos väkisellä ruvetaan kuviota rakentamaan.
Tyttösellä oli muuten kauniit kasvot. Siksi hänen kuvansa varmaan olikin piirtynyt mieleeni niin tarkasti.

Ja päivän uutisannista sen verran, että luin sattumoisin uutisen, jonka mukaan päivänokoset pidentävät elinikää. Tutkimuksen mukaan puolen tunnin tirsat kolmesti viikossa olivat vähentäneet oleellisesti riskiä sairastua verisuonitauteihin. Pitänee siis mennä tästä nukkumaan.

Niin ja Haukiputaan ja Iin lukioissa oli saksan kuuntelu mennyt ihan hänekseen. Cd-levy oli ollut viallinen ja kuuntelu piti keskeyttää. Uutta levyä oli pitänyt odotella puolitoista tuntia, ennen kuin se oli saatu lainaan Pateniemestä. Eikä luokasta ollut saanut poistua koko aikana, eikä puhua toisille. Siinä on ollut kärsivällisyys koetuksella. Toivottavasti ei ole häirinnyt niin paljoa keskittymistä, että olisi vaikuttanut ratkaisevasti tulokseen.

Mutta tänä vuonna on kyllä YTL tehnyt näköjään kovasti pohjakosketusta. Ensin äidinkielen kokeessa helsinkiläisiä suosivia tehtäviä ja nytten viallisia kuunteluseedeitä. Voivoi. Näistä tuloksista voi olla jonkun tulevaisuus kiinni. Muistakaatte se.

Roy Hodgson kävi täällä

Nyt tiedän miksi Roy Hodgson on Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja. Mr.Roy Hodgson kävi tänään Oulussa AC Oulun vieraana ja puhui yleisötilaisuudessa pääkirjastolla.
Mies teki vaikutuksen muutamassa minuutissa. Siinä vasta karismaattinen mies ja esiintyjä. Huhhuh.
Mies aloitti tilaisuuden käskemällä jäyhiä pohjalaisia. Tyypit istuivat salin takaosassa ja valmentaja komensi kaikki takarivin tyypit eturiviin, koska hän ei jaksa huutaa. Tuli ukkoihin liikettä.

Heti huomasi, että tässä on valmentaja. Johtaja isolla jiillä.

Seuraavaksi mies kertoi esimerkin avulla, että valmentajan on osattava esiintyä ja puhua isolle ihmisjoukolle, muuten hän voi lähteä kotiin. Ja sitä tämä mies osasi. Juttua riitti vaivattomasti reilun tunnin ja olisi tullut enemmänkin, ellei miehen lentokone olisi tehnyt lähtöä.

Paras analyysi liittyi suomalaiseen jalkapalloyleisöön ja sen hiljaiseen kannustamistyyliin. Hänen mielestään suomalaiset tulevat katsomaan peliä, aivan kuten hänkin tekee. Hän ei sanojensa mukaan voisi mennä jalkapallo-otteluun tanssimaan ja karjumaan, koska pelin katsomisesta ei tulisi mitään. Pisti hymyilyttämään kun ajatteli tätä miestä tanssimassa jalkapallokatsomossa fanipaita päällään. Pelin hienot kuviot ovat siis pääasia.

Lisäksi mies palautti yltiöinnokkaat suomalaiset jalkapallofanit maan pinnalle. Suomessa on viisi miljoonaa asukasta. Suomesta löytyy huippumenestystä niin painissa, jääkiekossa, hiihdossa, alppihiihdossa, yleisurheilussa, missä vain. Että muistetaan pitää asiat oikean kokoisissa kehyksissä. Tämä kommentti liittyi kysymykseen Veikkausliigan tasosta.

Veikkausliigaa mies piti kehityskelpoisena. Se ei ole Serie-A eikä tule koskaan olemaankaan. Se on silti hyvä ponnahduslauta pelaajille. Tänä päivänä maailmalla pelaa paljon suomalaisia.
On pidettävä huolta, että he pääsevät ulkomaille hyvään seuraan ja pelaavaan kokoonpanoon, jotta he eivät katoa järjestelmän syövereihin muiden huippulahjakkuuksien joukkoon. Suomi ei ole ainoa maa, mistä pyrkii pallonpotkijoita rahanurmille.

Ammatti - Ruotsiin pullomummoksi

Tulipa tuossa mieleeni taasen Ruotsin reissu sinne Jokkmokkiin, kun ajelin sählyvuorolta kämpille päin. Mennessä maassa lojui yksi tyhjä siideripullo. Eipä kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Palatessa siideripullon viereen oli ilmestynyt tyhjä lonkerotölkki. Molemmat näpöttivät sievästi hangessa ja olivat jopa miltei pystyssä.
Siinä vaiheessa tuli mieleeni, että onpa mukava, että täällä monet juhlijat jättävät törppönsä pullomummojen kerättäviksi. Toki on niitäkin jotka pöljyyksissään särkevät pullon katuun. Kai se on niin hienon näköistä kun lasi sälähtää pirstaleiksi. Tottapa siitä saa jotain kiksejä.

Kuitenkin, olimme siellä Ruotsissa ja katselimme todella pitkää jonoa paikalliseen tanssitapahtumaan. Ne lienevät harvinaisia siellä pikkukylässä. Pihalla oli myös kovasti pohjien ottajia ja sotku oli älytön. Pulloja ja tölkkejä vieri ja lenteli pihalla minkä kerkesi. Osa pulloista oli keskellä autotietä ja autolla kohdan ohittaminen kannatti tehdä varovasti. Pullot olisivat aivan hyvin voineet särkeä renkaat.
Kaverini teki huomion: "Ei tällaista olisi Suomessa."
Mietin hetken, ai miten niin.

Onko tämä taas jotain isänmaallista kansallistunteen nostattamista.

Sitten älysin. Joku paikallinen pullomummo olisi kerännyt pullot silmät kiiluen jo aikaa sitten parempaan talteen. Sen takia Suomessa ei näy roskaisia juhlapaikkoja. (No joo, on siellä muuta roskaa, mutta ei pulloja). Hatunnosto kaikille teille.

En tiedä käytäntöä, saako Ruotsissa palautuspulloista kruunuja taskunpohjalle. Jos ei saa, niin hopihopi svenssonit, ei se voi ottaa niin tiukille ottaa naapurimaasta mallia edes jossain.
Jos saa, niin sopii ihmetellä kuinka joko rikkaita tai nirppanokkaisia ovat ruotsalaismummot. Heillä ei ilmeisesti ole tarvetta lihottaa possuaan pikkuhiluilla.
Sainpahan taasen uuden vaihtoehdon ammattia pohdiskellessani.

Teinkö minä levyn?

Minä jo säikähdin.
Luulin, että nyt minä olen tehnyt uuden levyn, joka on noussut jo listallekin. Ainut vaan, että minulle ei ole muistettu kertoa siitä.
Nyt sitten löysin musiikkinäytteen ja esittäjän esittelysivut. Hyvää musiikkia kuulostaa olevan. Ainut vaan, että ei se ollutkaan ihan samannäköinen.
Se olikin eri Tuomo.

Australialaisilla tarkempi uutisnenä?

The Australian -lehti kirjoitti mielenkiintoisen uutisen. Se julkaisi maassa vierailevan Suomen presidentin haastattelun, jossa presidentti Tarja Halonen tuumaa vastustavansa kuudetta ydinvoimalaa Suomeen.
Kaikki itseään kunnioittavat tiedotusvälineethän kilpailevat verisesti kaikista uutisista ja pyrkivät saamaan skuuppeja, eli yrittävät olla ensimmäinen taho, joka julkaisee jonkin uutisen.

Tänä aamuna on monessa toimituksessa oltu huuli pyöreänä The Australianin uutisesta, vaikka se ei mikään maailman lopun uutinen ollutkaan.

Mutta miksi The Australian sai moisen uutisen? Eivätkö suomalaiset tiedotusvälineet ole älynneet/saaneet aikaiseksi/pitäneet tärkeänä kysyä presidentiltä moista asiaa? Jos näin, niin miksi se nyt kiinnostaa kun australialaiset siitä kysyivät?
Vai onko Tarja Kaarina halunnut kertoa mielipiteensä ainoastaan ulkomaalaiselle tiedotusvälineelle? Miksi? Että siitä ei nousisi niin suuria otsikoita? Ettei tarvitsisi suosia mitään lehteä erikseen?
Luulenpa kyllä, että Tarja olisi mielipiteensä ilmaissut, jos sitä olisi joku kysynyt.
Onko australialaismedialla siis parempi uutisnenä? Miksi australialaiset ylipäänsä ovat kysyneet jotain ydinvoimaenergiasta Suomen presidentiltä? Jaa'a, pitäisi ehkä tutustua Australian tämänhetkiseen yhteiskuntakeskusteluun ja lukea muutamia The Australianeita ennen vastausta.

Helpompi on vain sanoa, että australialaiset lehtimiehet veivät nyt suomalaisia pidemmän korren. Tosin olihan se sekin jotain, että tieto The Australianin jutusta tuli tänne saakka. Vaikkakin australialaislehdet varmaan ovat tällä hetkellä suomalaissuurennuslasin alla. "Mitähän siellä on Tarjasta.."
Noh, aika mielenkiintoista, että ylipäänsä jotain oli.

Tosin Jyrki Katainen koitti samantien viedä uutiselta pohjan, tuumaamalla, että tuskinpa sillä Halosen mielipiteellä niin suurta merkitystä lopullisen päätöksen kanssa on.

Miss Suomi 2007 - Laaksosen jälkeen ei voinut tulla Laaksola

Tissikisat 2007 olivat eilen. Tiss Suomeksi valittiin 22-vuotias Noora Hautakangas.
Valinnasta voi olla monta mieltä. Itselleni se tuli kyllä erittäin puun takaa, (tosin niin tuli itse valitullekin, kun hän kysyi alkajaisiksi palkinnon jakaneelta Ninni Laaksoselta, että onko se varmasti oikein) niinkuin kyllä viime vuosina aina. Meikäläisen asiantuntijuus ei ole osunut kohdalleen, kuin Suvi Miinalan (nyk. Tiilikainen) valinnassa vuonna 2000. Mutta se olikin ihan selvä peli.
Tosin täytyy tunnustaa, että Hautakankaan aito yllättyneisyys oli suloista. Oikeaan paikkaan siis meni, ei ainakaan kenellekään joka sitä osasi odottaa.
Hautakangas kuitenkin voitti kisan kaikkien mielipidemittausten ulkopuolelta. Eivät olleet Ilta-Sanomien lukijat oikeassa ja yhtä pieleen meni Iltalehden lukijoiden mielipide. Television katsojaäänestyksenkin voitti lehdistön ihannetyttö, josta tuli toinen perintöprinsessa. Tämä Joanna Väre olikin yllättävän luonnollinen, oikeasti poikkeavan sanavalmis ja humoristinen missiksi. Tytön ajatus juoksi ja juttu lensi haastatteluissa ja kuvauspätkissä eri hyvin. Se vaikutti katsojiin, mutta sanavalmius ja hyvät jutut tottakai saivat myös lehdistön puolelleen.
Se ei vaan riitä mihinkään itse kisassa. Tuomarit tekevät päätöksiä omilla kriteereillään, eikä minulla ole ilmeisesti hajuakaan mitä ne ovat.

Toisaalta viime vuoden voittajasta Ninni Laaksosesta on kuoriutunut upea nainen.

Joku aivan muu kuin mikä hän oli valitsemisvuonna. Tosin niin on tainnut käydä kaikille. Että ehkäpä Miss Suomeksi valitaan nykyään sellainen, josta katsotaan pystyttävän koulimaan hyvä tyttö, ei niinkään jo valmiiksi mallimitat täyttävää kaunotarta.

Niin joo, ja se minun suosikki oli tyttö numero viisi, eli Annina Laakso, joka jäi Ilta-Sanomien gallupissa viimeiseksi. En tiedä mikä hänessä oli sitä jotain, mutta joku siinä oli, mikä viehätti.
Tosin selväähän on, että Laaksoa, eikä varsinkaan ensimmäiseksi perintöprinssesaksi valittua Jenni Laaksolaa voitu valita Miss Suomeksi, koska edellinen missi oli nimeltään Ninni Laaksonen.

Mitäpä siitä olisi tullut kun Laaksosen jälkeen olisi tullutkin Laakso tai Laaksola.

Ninnin jälkeen Jenni. Ei ei, jotain vaihtelua pitää saada. Sori vaan Jenni ja Annina, syyttäkää sukulaisianne.



Ampumahiihdon MM-kisat ovat menossa. Suomeen ei ole niistä kekkereistä tullut menestystä, aivan kuten odotettiinkin. Tosin Kaisa Mäkäräinen on ollut lähellä yllättää, mutta vielä ei ollut aika. Joskus sieltä porukasta putkahtaa joku helmi ja vie koko potin, kuten jo lopettanut Paavo Puurunen teki joku aika sitten. Ampumahiihto on siitä mielenkiintoinen laji, että tilanteet voivat muuttua hetkessä. Johdossa oleva hiihtäjä ampuu pari ohilaukausta ja tilanne on kääntynyt ylösalaisin.

Ainut mikä lajissa tällä hetkellä tökkii, on se, että romanialaisetkin ovat parempia ampumahiihtäjiä kuin suomalaiset.

Siis romanialaiset. Siis semmoisessa lajissa, jossa hiihdetään lumella. Siis liekö Romaniassa juuri luntakaan? Juuri päättyi MM-kisojen naisten viesti. Suomi oli 12. edellään muun muassa Romania ja Italia. Tämä on kerrassaan käsittämätöntä. Miten Suomessa ei osata tätä lajia? Osataan kyllä hiihtää ja osataan kyllä ampua, mutta ei osata tehdä niitä molempia.
Suomalaiset ampumahiihtohuiput ylsivät esimerkiksi kisojen avausmatkalla aivan tasolleen.
Jouni Kinnunen (49.), Timo Antila (51.), Jarkko Kauppinen(57.) ja Mika Kaljunen (79.). Ja kaikki varmaan ihan tyytyväisiä suoritukseensa? Hohhoi. Montakohan romanialaista oli heidän edellään.

Osta Sauli-postimerkki sinä korvafetisisti

Kaikkea ne nykyään keksii. Meinaan nuo vaalikampanjoiden päälliköt ja muut ideanikkarit, varsinkin kokoomuksella. Ensin tuli tämä korva-kampanja "puolue, jolla on korvat" ja kahvila korva, jotka on todellakin aivan säälittäviä. Idea sinänsä on hyvä, meinaan tuo kahvila ja silleen, mutta tuo korva-juttu on huono. Samoin se logo. Mikään ei voisi innostaa vähempää äänestämään kun *elevetin iso korva. Jos ei sitten ole jotain korvafetissiä, minulla ei moista ole. Tiedoksi vain.

Kuitenkin toinen, ihan toimiva ja hauska idea kyllä, on Sauli Niinistöstä tehty postimerkki. Olisivat vain kehittäneet sen jo presidentinvaaleihin, niin olisin voinut vaikka tilatakin sellaisen. Nyt en kyllä tilaa, koska "Sale" on siellä jossain eteläisessä vaalipiirissä. Missä lie, Uudellamaallako vai? En jaksa tarkistaa nyt.
Erikoinen idea, joka silti on hyvinkin toimiva. Tosin vähän outoa on se, että moisia on vain Saulista. Senpä takia ne olisivatkin paremmin sopineet presidentinvaaleihin.

Digiteeveestä

Ja digiteeveestä taas vähän. Kaleva uutisoi jokin aika sitten, että pohjoisimman Suomen kylät ja osia Koillismaasta sekä Kainuusta jää ilman digi-tv:tä. Näiden asukkaiden tulisi ostaa joku satelliittivastaanotin ja sekä digiboksi ja siltikin heillä näkyisi maksuttomina vain Ylen kanavat. Mtv3 ja Nelonen olisivat maksullisia. Ja Digita mainostaa, että koko Suomi on digiverkon peitossa, käytännössä kuitenkin siis 99,9%, joiden joukkoon mahtuu kuitenkin paljon kotitalouksia ja ihmisiä. Ihmisiä, jotka elävät samalla tavalla kuin kuka tahansa. Maksavat veroja ja televisiolupamaksuja saman verran kuin helsinkiläiset tai tamperelaiset, jotkut jopa enemmän.

Pohjoisessa palataan taas siihen vanhaan aikaan, että ei näkyny kuin ykkönen ja kakkonen.

Mitäs tasa-arvoa se tämä on? Kaikki ihmiset ovat samanarvoisessa asemassa? Onko se samanarvoista, jos pitää ostaa vielä kallis sateellittivastaanotin, että näkee Ylen kanavat eikä muuta. Asutuskeskuksissa näkyy kymmeniä kanavia enemmän. Haistakaa huilu, senkin digiteeveen ylistäjät ja samaan aikaan tasa-arvosta paasaajat. "Kuvan laatu paranee ja kanavia tulee paljon lisää."
Vai niin. Entäpä ne ihmiset siellä "syrjässä"? Muuttakaa kaupunkiin ja kerrostaloyksiöön. Niinkö? Eniten ottaa päähän se, että samalla puhutaan tosiaan siitä samalta viivalta lähtemisestä. Pah. Pöh.

Lappilaisnuorille eduskuntaehdokas ja patja täyteen olutta

Törmäsin mielenkiintoiseen kansanedustajaehdokkaaseen viime viikolla jossain sanomalehdessä muistaakseni. Susanna Viitala pyrkii keskustan listoilta Lapista läpi. Herkesin ajattelemaan, että kuinka nuori ehdokas tänä päivänä voi tosissaan pyrkiä läpi. Vaikka ehdokkaaksi asettumisen ikäraja on 18 vuotta, valitaanko sinne koskaan ketään nuoria.

Nykyisellä äänestämiskäyttäytymisellä Sauli Niinistö on juniori.

Mutta kuinka nuori on oikeasti kypsä päättämään maamme asioista? Kuinka nuori osaa pohtia asioita tarpeeksi monelta kantilta ja tarpeeksi syvällisesti? Kuinka tärkeää elämänkokemus sitten on tuossa edustajan hommassa?
En tiedä, mutta jos jonkun nuoren luulisi olevan valmis eduskuntaan, niin Susanna Viitalalla näyttää olevan asiaa ja mielenkiintoa sekä tietotaitoakin jo. Eikä taida karismaa ja viehätysvoimaakaan puuttua, vaikka en ole livenä nähnytkään. Jos opiskelee koulussa politiikan tutkimusta (aka. valtio-oppia), niin sen luulisi olevan hyvä pohja. Neidin kirjoituksetkin ovat helppoa luettavaa, eivät siis mitään kapulakieltä.
Hienoa hienoa, sääli, että sattuu olemaan väärässä vaalipiirissä, joten ääneni on yhä jaossa. Mutta siinäpä lappilaisille nuorille hyvä vaihtoehto.



"Ehdin juuri ja juuri täyttää vesipatjan oluella ennen kuin Viivi tulee töistä", tuumasi Wagner päivän Hesarin sarjakuvassa. Illalla pariskunta pötkötteli sängyssä ja Wagner ihan pöhnässä. "Miksi sinulla on pilli", Viivi kysyi.
Tämä ei nyt mitenkään liity mihinkään, mutta oli niin hauska sarjakuva taas, että piti oikein itekseen taas hymähdellä täällä. Viivi ja Wagner on kyllä oikeasti paras sarjakuva. Varsinkin kaikille, jotka ovat kasvaneet jo Aku Ankasta ulos. Tai en tiedä onko sille sen kummempaa "ikärajaa".



Matkapuhelinten sopimusvalmistaja Elcotec on päättänyt sitten irtisanoa "melkein kaikki" työntekijänsä, eli 500 työntekijää 700:sta Suomessa. Lisäksi Elcotec siirtää virallisen kotipaikkansa Luxemburgiin. Yrityksellä on maailmalla 23 000 työntekijää.
Eli siis työntekijät ja teollisuus halpamaihin.

Samaan aikaan kun Nokia rummuttaa liikevoittoaan ja menestystään, irtisanoo ensin Perlos ja nyt Elcotec ison määrän työntekijöitä Suomesta. Eli kenellä sitten oikeasti menee hyvin. Ei se menestys näy ainakaan suomalaisissa työläisissä ja heidän perusarjessaan. Firmat menestyy ja työntekijät laitetaan kävelemään. Kiitoksia hyvistä palveluistanne ja siitä, että siivititte meidät korkeaan lentoon, nyt emme enää tarvitse teitä.
Joku tässä yhteiskunnassa mättää. Eikä se johdu siitä, että Kiinassa olisi kivempi ilmasto.
Pisteet sille suomalaisfirmalle, jolla on pokkaa säilyttää tehtaansa ja työntekijänsä täällä. Tosin minun pisteeni eivät taida paljoa lämmittää.

Paska reissu...

..mutta tulipahan tehtyä.

Aika ankeaa oli meno Jokkmokkissa. Tai siis, kovasti oli porukkaa ja paikallisilla oli hauskaa. Olihan kysessä paikkakunnan vuoden ehdottomasti vilkkain päivä ja oli varmasti vuoden parhaat bileet. Baareissakin olisi ollut porukkaa...jos siis olisi raskinut mennä sisälle. Yhdessäkin paikassa olisi ollut mielenkiintoiselta kuulostavaa saamelaista tanssia. Pääsymaksu 200 kruunua eli rapiat kakskymppiä. Päätin säästää sen rahan vaikka kotona kaljotteluun.
Ravintoloissa oli tusseilla tehdyt ja ständeihin lyödyt, ilmiselvästi väliaikaiset hinnastot. Missään seinillä tai muualla ei näkynyt tietokoneilla tehtyjä, tai muuten vakinaisilta näyttäviä hinnastoja. Turisteilta rahat siis pois. Perkele.
Ei siinä mitään. Kuulosti kävijämääräodotus olevan viikon aikana yhteensä 44 000. Melko paljon pienelle (n.6000 asukasta) pohjoisruotsalaiselle kylälle. Kaksi vuotta sitten oli ollut markkinoiden 400.vuotisjuhlavuosi. Paikalla oli kuulemma käynyt 80 000 henkilöä.

Nukkumispaikka löytyi liikuntahallin lattialta. Automaattivalot sammuivat kello 00.00 ja syttyivät aamuviiden paikkeilla. Ruotsalaiset vanhat leidit alkoivat tehdä lähtöä siinä kuuden kulmilla ja tekivät sitä kolme tuntia, juoruten kovaan ääneen varmaan jotakin tosi mielenkiintoista korvani juuressa. Uni jäi aika vähiin, eikä ollut kovin yhtenäistä.

Löysimme Bastianin kanssa sitten toki paikan, johon ei ollut pääsymaksua. Siellä oli viulumusiikkia, jonka tahtiin ihmiset tanssivat. Vanhat sekä ennen kaikkea nuoret. Mukavannäköiset, vanhan ajan latotanssit.

Paljon oli yksinäisiä nuoria tyttöjä, jotka joutuivat ketterän uroon puutteessa tanssimaan keskenään.

Siinä rupesi vallan harmittamaan, että miksi en osaa tanssata moisia veisuja.
Ihan tutunnäköisiä askelkuvioita oli välillä. Että vanhojen tansseissa joskus muinoin olen jopa tallannut samaan tahtiin. Mutta nyt ne kyllä ovat muisto vain. Jos kohta edes sitä.
Perusvalssi sentään vielä menee. Mutta kun ne veti jenkkaa ja mitälie.

Kokonaisuudessaan alueella voisi olla ihan mielenkiintoista käydä joskus ei-turisti-aikana.
Kemin lumilinnassakin sitten pistäydyttiin paluumatkalla. Se oli kyllä näkemisen arvoinen taideteos. Toi jo hetken kadoksissa olleen pohjan takaisin reissulle. Suosittelen siellä käyntiä, vaikka sen eteen joutuu vähän lompakkoa itkettämäänkin.

No myönnettäköön nyt vielä. Olihan siellä Jokkmokkissa muutamia nättejä saamelaisasuissa olleita ruotsalaistyttöjä.

Mene töihin siitä!

Kävin Forexista 40 euron edestä Ruotsin kruunuja. Oli kätevää ja nopeaa. Ei tarvinnut edes juuri jonottaa, kuten pankeissa aina. Huomenaamuna lähden Ruotsin lappiin Jokkmokkiin OAMK:n järjestämälle reissulle. Mukana on lähinnä vaihtareita. Ajattelin, että samapa tuo on lähteä vaikka sinne, kun enpä ole moisella alueella ennen käynyt.
Näkyy olevan vähän syvemmällä maassa, kuten yleensä missä olen käynyt. Ei ihan rajalla. Jällivaaran lähellä ja mitäs siinä muita olikaan niitä. Enivei, Rovaniemen korkeudella, juuri napapiirin pohjoispuolella.

Forexista tultuani näppäilin puhelimeen viestiä ja käppäilin hiljakseen kohti Anttilaa, en kävellyt mahotonta kyytiä, kuten yleensä. Sitten heti sellainen kaunis tyttöihminen pysäytti minut. Kannatti siis madella. Oli sillä sellainen taka-ajatuskin, että pitäisi ostaa Unicef-lapsia tai jotain. Kauppasi siinä sitä asiaansa, oikein miellyttävä ääni ja kauniit kasvot. Oikein mukava ja hymyilevä tyttönen. Ei ollut minkäänlaista tarkoitusta ostaa niitä lapsia, mutta kuuntelin ihan vain muuten vain ja vähän rupattelin.

"Onko pieni hetki aikaa?"
Siihen on hiljaa matelevan ja viestiä kirjoittavan miehen vaikea sanoa, että kiire on.
"No eipä tässä niin kiirettä ole."
"No hyvä. Tunnetko Unicefin? Kuinka hyvin?"
"Tunnenpa kyllä. No en kovin hyvin. Jotain kummilapsitoimintaa jossain kaukana, tai jotain?"
"Tässä olisi tällainen avustusprojekti...plaaplaa...plaa. Kiinnostaisiko?"
"Mitä siinä pitää tehdä sitten?"
"Tämä on ihan helppoa. Voin täyttää sinulle tästä tällaisen lapun. Voit itse päättää summan ja se otetaan aina sinun tililtäsi sitten."
Hmm. Ahaa. Onpas helppoa. Pistän nimeni tähän ja tietyin väliajoin tililtäni otetaan rahaa. Enkös minä saa mitään. Niinkuin tietää, että minne ne rahat menee tai kuka niistä hyötyy. Mitään kuvia sieltä Afrikasta tai muuta.
"Hmm...noh, eipä kyllä oikeastaan ole mahdollisuutta tällä hetkellä lähteä mukaan. Pitäisi vähän enemmän olla rahaa, että voisi lähteä. Missäs päin maailmaa niitä lapsia on, joille tämä ohjataan?"

Tyttö hymyilee.

"No..Afrikassa."
"Vai Afrikassa...lähinnä?"
"Niin kuin nyt oli tämä tsunamikin, niin siellä oli paljon hätää kärsiviä, ja sinne meni paljon avustuksia."
Mmmm-m. En sitten viitsinyt sanoa, että sehän oli Aasiassa. Olisi vain suloinen tyttö tullut turhaan hämilleen. Tai kai se nyt sen tiesi, mutta otti vain esimerkiksi. Toivottavasti.
Melkein jo sulin sen tytön hymyyn ja ostin palan lapsea.
"No, nyt lähdet etsimään töitä ja tulet sitten etsimään minut täältä joku toinen päivä", tyttö sanoo ja hymyilee edelleen iloisesti.
"Tehdäänpä niin, hyvää päivänjatkoa", vastaan ja jään tuumailemaan juuri tapahtunutta.

Hmm...Unicef-kauppias kehotti minua etsimään töitä? Vähän jäi sellainen outo tunne.

Laiska mies, mene töihin, että voit auttaa afrikkalaisia lapsia Thaimaassa.

Mutta oli se tyttö kyllä suloinen. Tosin ei se tainnut liian tarkkaan tietää, että mitä se myy. Silti jäi sellainen ihan ammattitaitoinen tunne. Jaksoi hymyillä koko ajan, vaikka itse vähän töksäyttelin ja kirjoitin välillä sitä viestiäkin. Enkä ollut kovin kuuntelevan näköinen.

Kävelin Anttilaan ja vähän harmitti. Eihän se välttämättä olisi kuin viisi euroa kuukaudessa. Ja se tyttö olisi varmaan saanut siitä jotain provisiopalkkaa, kun sai myytyä palan afrikkalaista lasta. Nyt se tyttö puhui turhaan. Ainakin tavoitteisiinsa nähden turhaan.
Ehkä vielä etsin sen saman tytön ja ostan siltä sitä lasta. Oliko se nyt sitten Afrikassa vai tsunamialueella.

....mene töihin ja etsi minut sitten....

vai oliko se sittenkin iskurepliikki? Mutta vain rikas mies kelpaa.

Mainoksesta tuli melkein totta

Aivan kauhiaa oli tapahtua tänä päivänä. Nimittäin. Tulin Ouluun tuossa viiden aikoihin. Nälkä oli niin mahoton, että oikeasti alkoi jo heikottaa. Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka valittaa, että on niin nälkä, että heikottaa, mutta nyt tiedän mitä se tarkoittaa. Ei ollut sen raskaampi päivä ollut ja aamusellakin äpöstelin, silti oli nälkä. No se ei ole se pointti nyt.
Menin sitten Rotuaarin S-markettiin, tuohon lähikauppaan. Hoksin, että no niin, ostanpas Vaasan ruispaloja. Onpas mukava. Saa pussillisen mahdollisesti jopa pehmeitä Ruispaloja. Käppäilin leipähyllyä kohti ja kohti sitä kohtaa, jossa muistelin Vaasan Ruispalojen sijaitsevan. Siinä kohtaa seisoi mies. Katsoin häntä.

Hänellä oli kädessään pussillinen Vaasan Ruispaloja.

Katsoin leipäkoriin. Se oli tyhjä. Kerkesin säikähtää ja ajatella - ei helvetti käykö tässä niinkuin mainoksessa. Jäänkö ilman. Onneksi se mies jostain syystä nakkasi leipäpussin takaisin koriin. Ryntäsin salamana paikalle ja kahmin pussin koriini. Sainpas. Huhhuh. Kerkesin jo säikähtää.
Perhana, pitääkö se vaihtaa kauppaa, kun noin säikyttelevät, että eivät osta tarpeeksi Vaasan Ruispaloja valikoimiinsa.

Tätä tekstiä ei sitten ole maksettu Vaasan Leipomon taholta. Ne Ruispalat on oikeasti erimakuisia, kuin muiden tehtaiden tekemät ruispalat. Olen testannut useita, jotka ovat vähän halvempia. Olen ajatellut, että samanlaista leipää ne on kuitenkin. Mutta joka kerta - mikä pettymys, eivät ole läheskään yhtä hyviä.
Nykyään maksan suosiolla sen muutaman kymmenen senttiä lisää, jotta saan aitoa ja oikeaa. Se niiden mainoslause ei ole - harvinaista kyllä - tuulesta temmattu. Kertakaikkiaan "Suomen suosituinta leipää."


Linja-autosta kämpille kävellessäni (ensimmäistä kertaa älysin jäädä tuomiokirkon pysäkillä pois, josta lyhyempi matka) raahauduin Rotuaarin läpi. Tuntui kotoisalta. Oli mukava palata Ouluun. Ihmisiä ja elämää, sopivasti, ei liikaa. Perhanan perhana. Voiko täältä enää lähteäkään, jos kävisi kutsu muualle yliopistoon?
Toisaalta. Ei voi tietää kuinka kotoisaa monessa muussa kaupungissa on, kun ei ole kovin montaa kaupunkia tullut testattua.

Oli tullut yksi puhelu kun viimein pääsin kämpille. Kolmen aikaan oli soittanut. En ollut nyssessä kuullutkaan kun Katri Ylanderi oli koittanut saada huomiotani. Soitin siis numeroon. Helsingin Sanomiin meni. Rupesi kauppaan minulle lehteä. On se perkele.

Että minun pitää soittaa ja sitten täti kauppaa lehteä minun puhelinlaskuni rullatessa.

Soittaisivat vaan edelleen niistä tuntemattomista numeroista. Tai sitten pitää itellä lopettaa takaisin soittelu. Kai ne soittaa uudestaan jos niillä oikeasti on asiaa. Ja sitten se toinen siellä ajattelee, että kyllä se soittaa, sitten kun huomaa, että puhelu on tullut. Siinäpä sitä taas ollaan.

No joo, on se tullut viime aikoina huomattua, että Hesari on kiistaton ykkönen tämän maan lehdistä. Vielä minä sen jonain päivänä tilaan. Mutta saas nähdä milloin. Sillä Kalevassa on ainakin vielä se paikallisuus valttina. Kansallisissa tai kansainvälisissä uutisissa se ei kyllä pysty kilpailemaan, mutta mieluummin minä luen ilmoituksia ja uutisia Oulun menoista ja menopaikoista, kuin Tavastia-klubin tulevista konserteista tai Hakaniemen naurulokeista.
Ehkä minulla on joskus rahaa tilata ne molemmat. Tosin sitten tulee ajankäytöllinen ongelma. En kuitenkaan kerkeä lukea molempia. No toisaalta voisin lukea Kalevasta ilmoitukset ja Hesarista uutiset. Aika kallis ilmoituslehti se kyllä olisi. Samat lukkee Forumistakin.

Kai minun piti jostain uutisestakin jotain pohtia, mutta enpäs enää muista mitä ja mikä se uutinen oli. No, olihan sitä tuossakin yhteiskuntaa tälle kertaa.