Talvihäät tiedossa

Serkkupoika menee viikonloppuna naimisiin. Talvihäät. Hyvin jännä. Pikkupoikina olimma suunnilleen parhaita kavereita.

Kesällä mökillä uimme koko päivän ja pyydystimme kivikaloja vesisankoon. Se oli uskomattoman hauskaa. Äitien piti aina patistaa meitä pois vedestä.

Taivalkosken mummolassa vietimme hiihto- ja syys- ynnä muita lomia. Pelasimme super nintendoa ja kävelimme keskustan R-kioskille ostamaan jääkiekkokortteja. Se oli leppoisaa lomanviettoa. Äiti aina käski auttaa mummia kotiaskareissa, mutta me sanoimme, että me ollaan lomalla. Noh, autettiin tietenkin, jos mummi pyysi, mutta eihän se koskaan mitään pyytänyt.

Mummolassa serkkupoika oppi myös juomaan kahvia. Mummi ei enää muistanut, ettei serkkupoika juo kahvia ja kattoi aina hänelle kahvikupin. Parin päivän jälkeen serkkupoika ei enää viitsinyt huomauttaa asiasta, vaan joi kahvit muina miehinä.

Nyt mies menee naimisiin. Otan osaa vai miten se oli? :D

Nyt loppu googlaaminen

Kaksi hakukone Googlessa tehtyä hakua voi viedä energiaa yhtä paljon kuin veden keittäminen teekupillista varten, kertoo tuore Harvardin yliopistossa tehty tutkimus.

Tyypillinen Google-haku tuottaa noin seitsemän grammaa hiilidioksidipäästöjä. Teeveden keitto puolestaan tuottaa tutkimuksen mukaan päästöjä noin viisitoista grammaa.

"Google pyörittää valtavia datakeskuksia ympäri maailmaa. Ne kuluttavat paljon energiaa", Harvardin tutkija Alex Wissner-Gross sanoi brittiläiselle Times-lehdelle. "Google-haulla on selkeä vaikutus ympäristöön."

Toisen arvion mukaan haun päästöt ovat 1–10 grammaa riippuen siitä, käynnistetäänkö niitä varten erikseen tietokone vai ei.

(Juttu lainattu suoraan Hesarista)

Täytyypä googlettaa, että mikä mies se tuo Alex Wissner-Gross oikein on.

Palvelu on ystävällistä Prahassa

Prahan-matkasta on jo melkein vuosi, mutta täytyy palata aiheeseen hiukan. Nimittäin, tänään oli Hesarin jollain osastolla takasivun lähellä joku lukiosta päässyt tyttö kirjoittanut kokemuksestaan Prahasta. Välivuosi ja reissu Prahaan ja niin pois päin. Tässä kirjoituksessa törmäsin taas samaan, mihin monella muulla netin keskustelupalstallakin.

Asia kuuluu: "Tshekkiläiset ihmiset ovat töykeitä, eivätkä viitsi palvella turistia saati hymyillä." Tätä minä ihmettelen suuresti enkä voi allekirjoittaa. Minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään pahaa sanottavaa prahalaisesta palvelukulttuurista. Ihmiset olivat ihan normaalin palvelualttiita ja hymyjäkin irtosi säännöllisesti. En voi käsittää mistä tämä yleinen käsitys jurosta palvelusta muka juontaa?

Onko suomalaisillakin matkailijoilla joku käsittämättömän korkea vaatimustaso palveluille? Että mikään ei ole tarpeeksi hyvää? Että pitäisi suunnillen silittää päätä ja antaa niskahierontaa ennen kuin oltaisi tyytyväisiä? Vai oliko meillä vain hyvä tuuri? Vai mitä ihmettä? Totta, olimme siellä viikon, moni on voinut viihtyä kauemmin ja tietää sen takia enemmän.

Silti minun mielestäni tshekkiläiset ovat iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. Myöhään illalla etsiessämme hotellia pysäytimme muutamia vastaantulijoita, kysyäksemme tietä. Heillä ei ollut suuren suurta tietoa hotellimme sijainnista, eikä kyllä juuri kielitaitoakaan, mutta silti he yrittivät hymyillen neuvoa meitä. Eräänä iltana baarikierroksella paikallinen mies liittyi seuraamme ja tarjosi juomiakin. Hän ei ollut homo, vaikka varmistikin meiltä olimmeko me pariskunta. Tosin hän oli ehkä nauttinut muutakin kuin Kozelia, mutta ihan hauskaa seuraa oli silti.

Hesariin kirjoittanut tyttö tuumasi myös, että postikortteja oli miltei mahdotonta löytää ja sitten ku ne löytyivät, ei jaksanut enää välittää kuinka rumia ne olivat. Minun mielestäni postikortteja oli joka nurkalla, tosin niiden hienojen löytämiseksi sai vähän töitä tehdä. Hänen mielestään niin ikään postimerkkien löytäminen oli vaikeaa. Me löysimme niitä ensimmäisestä pienestä kioskista, joka vastaan tuli. Ei se myyjä englantia puhunut, mutta eipä tuo haitannut.

Samoin ihmiset valittavat, että tshekkiläiset eivät puhu englantia. Minusta se oli vain piristävää, kun joka paikassa ei lontoo jyllännyt. Kerran löysimme ravintolaan, jossa ei osattu sanaakaan englantia, onneksi oli vähän tshekkiläistä ruokasanastoa mielessä ja kuvia menussa. Sai vähän jännitystä elämään.

Ei mitään valittamista mistään. Ehkä me olimme jotenkin erilaisella asenteella tai sitten meillä sitten oli vain satumainen tuuri.

Hyvä ystävä6

Sähköpostin roskapostittajat ovat yrittäneet opetella ahkerasti suomen kieltä viime aikoina. Esimerkiksi tänään postilaatikossani oli yöllä tulleet viestit Melina Riikoselta aiheella Sinun posti on valittu sekä Maria Kingtonez.com:lta aiheella First Date - Hyvän Näköisi!.

Lisäksi muun muassa Norman López on lähestynyt minua aiheella deDear ystävälle.
MaRioNi ja miguel de la torre kirjoittavat minulle aiheella Hyvä ystävä:. En muista missä olisin tavannut nämä hyvät ystäväni. Ehkä baarissa, ja siksi en muista?

En muista myöskään tavanneeni christine la grangea tai Marianne Buyckia, jotka kirjoittavat minulle romanttisesti ranskaksi cher ami:. Enkä ole edes käynyt Ranskassa, vaikka kyllä haluaisin. Vielä niitä tulee toki englanniksikin, esimerkiksi pfshops6 kirjoittaa minulle aiheella dear friend6. Eli olen ehkä hänen kuudes ystävänsä.

Elokuvamaailma ei olekaan mätä

Tummien perhosten koti on kahminut eniten Jussi-ehdokkuuksia (10)! Elokuvamaailma ei ehkä olekaan läpeensä mätä. Tosin vielä se vaatii sen, että elokuva niitä Jusseja myös voitaa.

(Tsiigaa mitä Polo skriivasi aiheesta maaliskuussa).

Elämä on yksisuuntainen polku

Elämä on pieni, kapea polku, joka on täynnä pieniä risteyksiä. Joka risteyksestä käännyt johonkin suuntaan, etkä koskaan saa tietää, mitä siellä toisessa suunnassa olisi ollut. Et välttämättä tule edes ajatelleeksi, että se toinenkin suunta oli. Mutta toisinaan tulet.

Silloin mietit, mitä jos olisit valinnut toisin? Mitä jos olisit tehnyt jonkin pienen asian eri tavalla? Mikä olisi lopputulos tällä hetkellä? Mihin polku olisi vienyt? Vilkku oli jo päällä, mutta vauhtia oli liikaa ja risteys menikin ohi. Noh, takaisin ei voi kääntyä. Enää ei auta vilkuttaa, jos on jo ojassa.

Tosiasiahan on, että polku vie loppujen lopuksi samaan paikkaan, mutta reitin varrelle mahtuu kaikenlaista, ja polun toista haaraa pitkin reitti voi hyvinkin olla totaalisen erilainen. Ja se polun risteys, jossa olet tehnyt valinnan, voi näyttää hyvinkin mitättömältä mutkalta.

Tänään päätät mennä eri kauppaan kuin eilen. Tänään päätät pitää tietokoneen kiinni koko päivän. Tänään päätät katsoa elokuvan, josta joudut tietämättäsi myöhemmin keskustelemaan.

Päätät, saatatko tytön kotiin, vai kutsutko kylään. Tai kutsutko jonkun elokuviin vai jätätkö kutsumatta. Soitatko vai jätätkö soittamatta. Lähetätkö viestin vai jätätkö lähettämättä. Aloitatko keskustelun vai jätätkö aloittamatta. Sanotko ylipäänsä mitään vai oletko hiljaa. Pieniä suuria asioita. Valintasi tehtyäsi et voi tietää mitä toisella polulla on. Kannattaako jotkut asiat silti jättää tekemättä tai sanomatta? Ehkä, ehkä ei. Polku jatkuu silti, mutta se menee vain eri suuntaan.

Taitavat eläjät eivät jää miettimään, mitä jos olisin tehnyt toisin, olisiko toisella polulla elämä ollut hienompaa. Mutta pystyykö siihen oikeasti kukaan?

Tottakai on myös isompia risteyksiä. Valitset opiskelupaikan, valitset asuinkaupungin, valitset työpaikan ja niin pois päin. Ne ovat ne suuret kehykset. Mutta jopa tärkeämpiä voivat olla ne pienet, huomaamattomat risteykset, jotka ehkä huomaat myöhemmin.

Pohtii polkujaan miettivä ja unirytminsä menettänyt Polo, joka menettäisi sen silti uudestaan, vaikka joutuisi takaisin samaan risteykseen.

Vastaajana puoliso

Edellistä uniaihetta tässä hieman samalla sivuten. Minulle tuli kutsu korva-, nenä-, ja kurkkutautien poliklinikalle. Ohessa on kaavakkeita, joita tulee täyttää. Yksi kaavake on yksiselitteinen, siinä kysytään 4 kysymystä, joiden vastaajan pitää olla kuorsauspotilaan puoliso.

No mitä helvettiä. Tässä ei ole edes vaihtoehtoa tai mitään lievennyksiä. Nyt olisi pari päivää aikaa siis etsiä se puoliso.

Unta, jossa porolta katkaistiin jalat

Joskus sitä näkee semmoisia unia, jotka jäävät väkisin mieleen. En minäkään hirveän usein unia näe, mutta nyt näkyi kummallinen uni. Toki unirytmini on ihan sekaisin ja muutenkin taidan olla ihan sekaisin.

Unessa oli ihmisiä, joita en enää muista tunnistaneeni. Minulla ja jollain oli lemikkiporo, joka oli hiukan villi, mutta sympaattinen. Menimme tämän kaverini sukulaislasten luo, niitä oli kolme tenavaa. Ne olivat odottaneet poroa pitkään ja puuhastelivat poromme kanssa takahuoneessa, samalla kun me porisimme olohuoneessa.

Vähän ajan päästä poro konkkasi olohuoneeseen ja sen vartalo oli kummallisen lähellä maata. Sen säkäkorkeus oli siis pudonnut mitättömäksi. Sen kaikki jalat oli katkaistu ja se töpsötteli lyhyiden luiden varassa ympäriinsä hätäisen oloisena! Kauhistuin! Mitä helvettiä, miksi porolla ei ole enää jalkoja?!

Menimme takahuoneeseen ja siellä lapset tyynenrauhallisesti selittivät, että olivat katkaisseet porolta jalat. Ei heillä muistaakseni mitään erityistä tarvetta poron jaloille ollut.

Keksin tuossa aamuyön tunteina jo vertauskuvallisen selityksenkin tälle, mutta se olisi tietenkin heti pitänyt kirjoittaa ylös.

Jotenkin tuntuu, että se peilaa omaa elämänmenoani viimeisten kuukausien ajalta. Loka-marraskuussa tuntui, että kaikki menee vauhdikkaasti ja hyvin. Nyt tuntuu, että on katkaistu jalat, ja vauhti pysähtyi. Kuin seinään.

Lampaantalja

Onneksi uutta vuotta juhlitaan vain kerran vuodessa. Vielä ei ole vapun voittanutta, mutta uusivuosi on kyllä jo aika lähellä. Metkaa oli Kuusamossakin. Kossu tuli kylään tiistaina, ja lähdimme Rukalle. Piste oli täynnä ihmisiä, ei siellä mahtunut juuri liikkumaan. Venäläisiä ja lumilautailijapoikia.

Aattona mentiin sitten keskustan tuntumaan vanhaan omakotitaloon. Ei ammuttu toisiamme raketeilla silmään, vaikka Rostia olikin yksi lähellä osua. Vuoden vaihduttua ajauduimme kuin ajauduimmekin Fionaan. Tai minkä niminen se nyt nykyään olikaan.

Aamun henkevimmässä olotilassa katsoimme mäkihyppyä ja juttu muuttui omituikseksi, kuten normaalia. Erinäisten piirteiden ja keskusteluiden jälkeen sain tukun lempinimiä. Kaikki yhdistettynä nimimutaatio kuului: Vahvan ysin juutalainen uskonnonopettaja Lampaantalja-Tuomo, pedari. Hyvää alkanutta vuotta.