Joskus sitä näkee semmoisia unia, jotka jäävät väkisin mieleen. En minäkään hirveän usein unia näe, mutta nyt näkyi kummallinen uni. Toki unirytmini on ihan sekaisin ja muutenkin taidan olla ihan sekaisin.
Unessa oli ihmisiä, joita en enää muista tunnistaneeni. Minulla ja jollain oli lemikkiporo, joka oli hiukan villi, mutta sympaattinen. Menimme tämän kaverini sukulaislasten luo, niitä oli kolme tenavaa. Ne olivat odottaneet poroa pitkään ja puuhastelivat poromme kanssa takahuoneessa, samalla kun me porisimme olohuoneessa.
Vähän ajan päästä poro konkkasi olohuoneeseen ja sen vartalo oli kummallisen lähellä maata. Sen säkäkorkeus oli siis pudonnut mitättömäksi. Sen kaikki jalat oli katkaistu ja se töpsötteli lyhyiden luiden varassa ympäriinsä hätäisen oloisena! Kauhistuin! Mitä helvettiä, miksi porolla ei ole enää jalkoja?!
Menimme takahuoneeseen ja siellä lapset tyynenrauhallisesti selittivät, että olivat katkaisseet porolta jalat. Ei heillä muistaakseni mitään erityistä tarvetta poron jaloille ollut.
Keksin tuossa aamuyön tunteina jo vertauskuvallisen selityksenkin tälle, mutta se olisi tietenkin heti pitänyt kirjoittaa ylös.
Jotenkin tuntuu, että se peilaa omaa elämänmenoani viimeisten kuukausien ajalta. Loka-marraskuussa tuntui, että kaikki menee vauhdikkaasti ja hyvin. Nyt tuntuu, että on katkaistu jalat, ja vauhti pysähtyi. Kuin seinään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti