Palvelu on ystävällistä Prahassa

Prahan-matkasta on jo melkein vuosi, mutta täytyy palata aiheeseen hiukan. Nimittäin, tänään oli Hesarin jollain osastolla takasivun lähellä joku lukiosta päässyt tyttö kirjoittanut kokemuksestaan Prahasta. Välivuosi ja reissu Prahaan ja niin pois päin. Tässä kirjoituksessa törmäsin taas samaan, mihin monella muulla netin keskustelupalstallakin.

Asia kuuluu: "Tshekkiläiset ihmiset ovat töykeitä, eivätkä viitsi palvella turistia saati hymyillä." Tätä minä ihmettelen suuresti enkä voi allekirjoittaa. Minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään pahaa sanottavaa prahalaisesta palvelukulttuurista. Ihmiset olivat ihan normaalin palvelualttiita ja hymyjäkin irtosi säännöllisesti. En voi käsittää mistä tämä yleinen käsitys jurosta palvelusta muka juontaa?

Onko suomalaisillakin matkailijoilla joku käsittämättömän korkea vaatimustaso palveluille? Että mikään ei ole tarpeeksi hyvää? Että pitäisi suunnillen silittää päätä ja antaa niskahierontaa ennen kuin oltaisi tyytyväisiä? Vai oliko meillä vain hyvä tuuri? Vai mitä ihmettä? Totta, olimme siellä viikon, moni on voinut viihtyä kauemmin ja tietää sen takia enemmän.

Silti minun mielestäni tshekkiläiset ovat iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. Myöhään illalla etsiessämme hotellia pysäytimme muutamia vastaantulijoita, kysyäksemme tietä. Heillä ei ollut suuren suurta tietoa hotellimme sijainnista, eikä kyllä juuri kielitaitoakaan, mutta silti he yrittivät hymyillen neuvoa meitä. Eräänä iltana baarikierroksella paikallinen mies liittyi seuraamme ja tarjosi juomiakin. Hän ei ollut homo, vaikka varmistikin meiltä olimmeko me pariskunta. Tosin hän oli ehkä nauttinut muutakin kuin Kozelia, mutta ihan hauskaa seuraa oli silti.

Hesariin kirjoittanut tyttö tuumasi myös, että postikortteja oli miltei mahdotonta löytää ja sitten ku ne löytyivät, ei jaksanut enää välittää kuinka rumia ne olivat. Minun mielestäni postikortteja oli joka nurkalla, tosin niiden hienojen löytämiseksi sai vähän töitä tehdä. Hänen mielestään niin ikään postimerkkien löytäminen oli vaikeaa. Me löysimme niitä ensimmäisestä pienestä kioskista, joka vastaan tuli. Ei se myyjä englantia puhunut, mutta eipä tuo haitannut.

Samoin ihmiset valittavat, että tshekkiläiset eivät puhu englantia. Minusta se oli vain piristävää, kun joka paikassa ei lontoo jyllännyt. Kerran löysimme ravintolaan, jossa ei osattu sanaakaan englantia, onneksi oli vähän tshekkiläistä ruokasanastoa mielessä ja kuvia menussa. Sai vähän jännitystä elämään.

Ei mitään valittamista mistään. Ehkä me olimme jotenkin erilaisella asenteella tai sitten meillä sitten oli vain satumainen tuuri.