Heijå Havanna!

Kun viimein sain itseni ylös siinä vähän vaille kaksitoista, kävin suihkussa ja laitoin kahvin tippumaan. Vesiputouksen alta tultuani näpsäytin television auki ja kakkoskanavalle tarkistaakseni yön NHL-tulokset. Kiprusoff ei taaskaan saanut torjuttua Calgarylle pisteitä.

Radio oli Megan kanavalla ja televisiossa näkyi mustavalkoista kuvaa Kuubasta. Painoin digiboksin info-näppäintä ja sain eteeni tekstin, joka paljasti, että menossa oli Ulkosuomalaisen tarina. Uusinta toki, vuodelta 2002. Alkoi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mega piti vaientaa.

Ja mielenkiintoinen se toden totta olikin. Keski-ikäinen suomalainen mies oli joskus muuttanut jostain syystä Kuubaan. Nämä asiat varmaan selvisivät alussa, mutta en sitä nähnyt. Kuvassa vilahti myös 31-vuotias Fidel Castro. Suomalainen mies oli löytänyt itselleen Kuubasta vaimon, ihan nätin. Olivat olleet vähintään kymmenen vuotta yhdessä, en sitäkään oikein muista.

Mies kertoili Kuuban rauhallisesta elämänmenosta. Kertoi käyvänsä olosuhteiden pakosta kerran kolmessa vuodessa Suomessa, töissä rakennuksilla tai muualla. Kuvamateriaali oli mukavaa, näytti houkuttelevalta. Ihmiset näyttivät pääosin iloisilta. Nyky-Kuubassa pitäisi kyllä päästä käymään, ennen kuin se menee piloille. Kuka lähtee mukaan?

Mainio dokumentti oli, laatua. Kiitoksia Yle.


En haluaisi kirjoittaa riviäkään tästä juuri tapahtuneesta tragediasta, mutta sen verran kirjoitan, että ottakaa nyt hyvät ihmiset järki käteen. Nyt ei ole leikin aika, eikä tosiaankaan ole miltään osin hyvää huumoria levitellä uhkausmateriaalia internetiin ja kerätä sillä tavalla julkisuutta itselleen. Ovatko ihmiset oikeasti tänä päivänä näin julkisuudenhaluisia? Hesari kirjoittaa minun puolestani esimerkiksi tästä tuoreimmasta uhkauksesta.

PS. En sittenkään jaksanut mennä parturiin, vaikka aioin. Enkä jaksa tehdä mitään muutakaan mitä suunnittelin. Huolestuttavaa.