Sinisorsien sielunelämästä Reberbahnille

Milloin on hyvä aika kirjoittaa nettipäiväkirjaa eli blogia? No tietenkin silloin, kun olisi hirveästi kaikkea muutakin hommaa. Se on vähän sama kuin siivoaminen. Aina silloin tuntuu siltä, että nytpä rupeankin siivoamaan, kun pitäisi tehdä jotain kouluhommia tai muuta vastaavaa.

Oli minulla joku ajatuskin tällä kertaa, miksi ruveta kirjoittamaan, mutta se taisi jo karata. Harmi.

Kävin muuten Ankkalinnassa:

Oli ruuhka-aika. Paistit olivat tulossa töistä ja tallasivat kilvan maata. Ei vaan ollu jousipyssyä mukana.

(No en oikeesti käyny, Ankkalinnahan sijaitsee rinnakkaistodellisuudessa, eikä sinne pääse, jos ei tunne jotai professori Zapotekia. Kävin siinä naapurissa, Sorsavaarassa.)

Huhhuh. Levotonta juttua kyllä. Odotan tammikuuta. Ja joulukuuta sitä ennen. Ja sitten tammikuun jälkeen en tiedäkään mistään mitään.

Mutta palatakseni vielä sinisorsien sielunelämään. Tuossa samalla alueella ne parveilevat joka aamu ja ilta. Kesällä ne on jakautuneet vähän laajemmalle, mutta nyt ne on koko porukalla tuossa. Meinaakohan ne joskus lähteä etelän reissulle.
Onkohan niillä koskaan tylsää? Aina vaan hengailevat tuossa ja odottelevat jos joku täti tois niille pullaa. (Tai jos joku hölömö vaikka ottaa niistä kuvia, tuntevat itsensä varmaan julkimoiksi)
Tallaavat lunta ja paskovat ympäriinsä. (Kyllävain, siellä tuoksahti linnun pieru, kun pysähtyi tarkkailemaan) Tai sitten satuttiin olemaan niiden vessan nurkilla. Meleko hävyttömiä, tekevät tarpeensa keskelle kaupunkia, jalankulkuväylien läheisyyteen.

Eilen oli päälööppinä uutinen Ilta-Sanomissa, että Jonne Aaron tuhlasi rahansa ilotalossa. Tänään oli päälööppinä, että Jonne Aaron ei kadu rahojensa tuhlausta.
Vai niin. Kiinnostavaa. Hyvä Jonne. Pidä puolesi. Älä kadu mitään.

Uutinen olisi tullut joka tapauksessa, olisi se sitten kuulunut niinkuin nyt "Jonne Aaron ei kadu rahojensa tuhlausta" tai "Jonne Aaron katuu tuhlailuaan", "Jonne Aaron ei muista tuhlanneensa", "Jonne Aaron aikoo ilotaloon uudestaan".
Ja juttelusta päätellen ei ollu Jonnelle eka kerta reeperpaanilla. Mikä laulaen tulee, se reeperpaanille menee. Tämähän on vain yksi ilta elämässä, kun sattuu menemään 5000 euroa.
Kohta ne löytää jonku reeperpaanin tyttäristä ja kohta otiskot huutaa: Olin Jonnen kanssa privaatissa, Jonne on ihana.

Jovain, mutta melko kallista tuolla Reberbahnilla. $$$