Harmittaa sellainen, että politiikalla on niin vahva merkitys tässä yhteiskunnassa. Varsinkin siinä mielessä, että jos tyyppi kovin ahkerasti kannattaa jotakin aatetta, niin se tyyppi leimataan sitten samantien. Jos kannatat vasemmistoa, olet kommari, jos kannatat kokoomusta olet fasisti.
Kotipaikkakunnallanikin (joksi en Oulua vielä laske) on eräällä puolueella valitettavan vahva asema. Moni työpaikka tai muu sellainen saattaa helposti livahtaa ohi suun, koska sattuu kannattamaan muuta puoluetta. Tokihan se luultavasti kertoo jotain ihmisen ajattelumaailmasta, mutta ei välttämättä.
On olemassa liian suuri riski, että jos kovin kailotat puolueasiaasi, osa tutuista, joita pidät hyvinä tyyppeinä, alkavat katsoa sinua vinoon. Sanokaa mitä sanotte, mutta niin se vain menee. Varsinkin ryhmissä, jossa muut ovat tiettyä mieltä, jäät helposti yksin ja muut alkavat nälviä sinua. Onkin helpompi yrittää pysytellä ulkopuolisena tarkkailijana. Kyllä minullakin on mielipiteitä puolueista, mutta en toki ole perehtynyt niihin niin tarkkaan, että alkaisin niistä jotain julistaa.
Ärsyttää myös se, että sitten pitää olla niin tavallaan ehdoton niissä mielipiteissään. Että jos joku sanoo vaikka jonkun tietyn puolueen kaverin pärjänneen hyvin, niin heti aletaan puolustaa omaa ajatustaan.
On tietenkin hyvä, että on vahvat mielipiteet, mutta politiikka on sellainen kenttä, että siellä tapellaan aina. Siksi ehkä karsastan hitusen tuoda esille omaa kannatustani. Tai en tiedä onko minulla sellaista, ehkäpä ei. Tai saattaa olla.
Joskus on raskasta olla kaikkien kaveri. Ei vähempää kenellekään, mutta ei toisaalta myöskään enempää.
Jääkö tämä sitten hiukan mauttomaksi, kun ei uskalla tehdä toista, peläten samalla menettävänsä sen toisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti