Tuossa iltapäivällä ajattelin, että no niin, kokeilenpas nyt tätä turvalukkoa, kun viimeksi oli vaikeuksia päästä taloon sisälle. Laitoin oven lukkoon sisäpuolelta ja hyvin meni.
Auki se ei sitten lähtenytkään. Miekkonen jäi asuntonsa vangiksi.
Puolisen tuntia koitin sitä siinä nakertaa. Ruuvailin jo lukkosuojan auki, rappukäytäävän tipahti toinen osa. Ei pyörähdä, ei pyörähdä. Sitten meni toinen avaimista jo poikki. Onneksi oli vara-avain.
Siinä vaiheessa soitin Tuovilan Jukalle, että voisitko ehkä tulla auttamaan? Jospa se aukeaisi ulkopuolelta. Naurahti ja lupasi tulla, olivat menossa Kujalan kanssa autoja katselemaan.
Pidin pienen tauon ja jatkoin yrittämistä. Pieni vihan puuska iski jo päälle.
Naps. Sitten se aukesi. Ei siis ollut mistään muusta kyse, kuin siitä, että ei ollut miehellä ruista ranteessa. Makaronikäsivarret olivat koitua kohtaloksi. Soitin Jukalle, että nyt se aukesi. Kujala huusi taustalta:
No tottahan se on. Jäädä nyt lukkojen taakse omaan kotiinsa. No, hyvä että sisäpuolelle, eikä ulos. Ja turvalukko ainakin pitää siis ihmiset oven takana.
Melko käsi, jää omaan kämppäänsä lukkojen taakse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti