Hyviä unia ja oman kullan kuvia

Äitini ruukaa aina toivottaa hyvää yötä sanomalla otsikossa seisovan lausahduksen. Minusta se on oikein mukavasti sanottu. Monesti olen miettinyt sitä itsekseni aina kun olen sänkyyn asti sitten päässyt.
Näinpäs viime yönä oikein mukavaa unta. Ei siitä nyt sen enempää, mutta en ollut siinä yksin. Ehkäpä sen takia en jaksanut mennä aamulla ajoissa kouluun, sängyn pohjalla oli hyvä olla, en tahtonut herätä. Ihana uni, mutta toivottavasti se ei kuitenkaan korvaa todellisuutta.

Tulipas käytyä kattomassa Casino Royale upouudessa, hienossa Finnkino Plazassa. 143m2 valkokankaalta katsomista piti totutella ensin hetkisen ja viitosrivissä piti pyöritellä päätä kuin pöllö, että kerkesi lukea tekstit. Kyllä siihen sitten tottui ja olihan se mukavan iso. Silti suosittelen hakeutumaan taaemmas istumaan. Mutta että omakotitalon kokoinen valkokangas.

Ei se nyt silleen siltä näyttäny, että siihen ois voinu ruveta kotiaan rakentamaan.

Ja itse elokuva ansaitsee myös maininnan. Oli mahtava. En nyt ala sitä sen enempää kehumaan, koska niitä avosteluita nyt on luettavissa mistä vain ja kuitenkin vain toistaisin niitä, koska kehuviahan ne ovat olleet. Sen verran haluan kuitenkin sanoa, että Daniel Craigia epäilin aluksi, että ei siitä ole mihinkään, tylsä ja väritön tyyppi. Pyydän anteeksi. Craig oli loistava ja karismaattinen. Ehkä helpompi, että julkaisen huomenna elokuvasta kouluun tekemäni arvostelun. Vaikkakin toistelen siinä niitä vanhoja ;)

Tänäiltana olisi Kultin pikkujoulut ja pitäisi mennä sinne esiintymään vastikään tulikasteensa saaneen improvisaatioteatteri Kiusallisen Hiljaisuuden kanssa. Hienoa, että meillä on nyt nimi.
Saapa nähdä mitä siitäkin tulee ja lämpeääkö yleisö yhtään. Eka keikka meni ihan putkeen, toivottavasti tämäkin.
Ostin S-marketista Hollandia olutta. Yllättävän hyvää, varsinkin hintaansa nähden, kannattaa maistaa.

Pitäisi kirjoittaa kohta viikon myöhässä oleva referaatti mediateorian peusteista. Ei oikein irtoa. Olen huono opiskelija. Anteeksi. Riittääkö jos tuon opettajalle omenan?

Ai mutta sen verranhan minun piti vielä avautua, että harmittaa kovasti kun lehti-ilmaisun opettaja piiskasi vielä yhdellä reppiksellä. Että pitäisi tehdä vielä reportaasi ja tällä kertaa oikein kuvien kanssa. Ja aihekin pitäisi vielä olla yhteiskunnallisesti kiinnostava! Argh!

Onko ideoita? Mistä tapahtumasta tai kenen päivästä/hetkestä elämässä sinä haluaisit lukea?

Musiikkia soittava sähköhammasharja

Kaikenlaisia värkkejä ne nykyään tekevätkin ihmisten ostettavaksi. Televisiossa mainostettiin juuri (olisikohan ollut Gigantin mainos) lapsille tehtyä, musiikkia soittavaa sähköhammasharjaa. No herranen aika! Sellasenhan mää olen aina halunnu. Mieti nyt, peset hampaita ja harja hoilottaa samaan aikaan. Mikähän se on se biisi, jota siinä voi kuunnella? Voiko siihen ladata äm-pee-kolmosia ja kuunnella vaikka Britneyä?
Jos siinä on aina sama lallatus, niin luulisi sen pikkuhiljaa rupeavan kyrsimään. Joka ilta ja aamu sama lallatus kuuluu. Sehän voi pahimmoillaan johtaa siihen, että lapsi alkaa karsastaa hampaiden pesemistä, koska taas pitäisi kuunnella sitä samaa biisiä.

On sitä osattu ennenkin.

Minä sain aikanaan joululahjaksi patterilla toimivan tikkarinpyörittäjän.

Onkohan joku oikeasti ollut tosissaan, kun on sen keksinyt. "Hei, tämä on loistava keksintö, ihmiset eivät tule toimeen ilman tätä!" Toivottavasti se on kuitenkin lähinnä läppä, mutta ei se ole enää edes hauskaa, se on niin säälittävä.

Sitten meillä on kotona myös keittiötarvikkeiden aatelistoon kuuluva paahtoleipäteline. Se on sellainen rautainen häkkyrä, jossa on viisi rakoa, joihin voi laittaa yksittäisen paahtoleivän, kun se on paahdettu.
Oikeasti! Sekoan. Keksikää parempia keksintöjä.

Poliittista pähkäilyä ja ajatus ystävyydestä

Tänään oli oppilaitoksessamme poliittinen paneeli osana yhteiskuntatiedon ja politiikan kurssia. Paikalle oli kutsuttu edustajat neljästä puolueesta politiikan kentän eri puolilta. Oli edustajat vasemmistosta, sdp:sta, vihreistä ja kokoomuksesta. Yllättävän mielenkiintoinen keskustelutilaisuus kieltämättä oli. Kokoomuksen kaveri jäi mielipiteissään valitettavan yksin, kun kaikki muut olivat enemmän tai vähemmän kallellaan vasemmalle.
Harmittaa sellainen, että politiikalla on niin vahva merkitys tässä yhteiskunnassa. Varsinkin siinä mielessä, että jos tyyppi kovin ahkerasti kannattaa jotakin aatetta, niin se tyyppi leimataan sitten samantien. Jos kannatat vasemmistoa, olet kommari, jos kannatat kokoomusta olet fasisti.
Kotipaikkakunnallanikin (joksi en Oulua vielä laske) on eräällä puolueella valitettavan vahva asema. Moni työpaikka tai muu sellainen saattaa helposti livahtaa ohi suun, koska sattuu kannattamaan muuta puoluetta. Tokihan se luultavasti kertoo jotain ihmisen ajattelumaailmasta, mutta ei välttämättä.

On olemassa liian suuri riski, että jos kovin kailotat puolueasiaasi, osa tutuista, joita pidät hyvinä tyyppeinä, alkavat katsoa sinua vinoon. Sanokaa mitä sanotte, mutta niin se vain menee. Varsinkin ryhmissä, jossa muut ovat tiettyä mieltä, jäät helposti yksin ja muut alkavat nälviä sinua. Onkin helpompi yrittää pysytellä ulkopuolisena tarkkailijana. Kyllä minullakin on mielipiteitä puolueista, mutta en toki ole perehtynyt niihin niin tarkkaan, että alkaisin niistä jotain julistaa.
Ärsyttää myös se, että sitten pitää olla niin tavallaan ehdoton niissä mielipiteissään. Että jos joku sanoo vaikka jonkun tietyn puolueen kaverin pärjänneen hyvin, niin heti aletaan puolustaa omaa ajatustaan.
On tietenkin hyvä, että on vahvat mielipiteet, mutta politiikka on sellainen kenttä, että siellä tapellaan aina. Siksi ehkä karsastan hitusen tuoda esille omaa kannatustani. Tai en tiedä onko minulla sellaista, ehkäpä ei. Tai saattaa olla.

Joskus on raskasta olla kaikkien kaveri. Ei vähempää kenellekään, mutta ei toisaalta myöskään enempää.

Jääkö tämä sitten hiukan mauttomaksi, kun ei uskalla tehdä toista, peläten samalla menettävänsä sen toisen?

Makaronikäsivartinen mies asuntonsa vankina

Tämä asunto haluaa antaa minulle tapahtumia koko vuokran edestä. Totta se ajattelee, että elämäni on muuten niin tylsää ja vailla tapahtumia, että annetaanpas pojalle vähän ajateltavaa, ettei tarvitse tylsyyteen kuolla.
Tuossa iltapäivällä ajattelin, että no niin, kokeilenpas nyt tätä turvalukkoa, kun viimeksi oli vaikeuksia päästä taloon sisälle. Laitoin oven lukkoon sisäpuolelta ja hyvin meni.
Auki se ei sitten lähtenytkään. Miekkonen jäi asuntonsa vangiksi.
Puolisen tuntia koitin sitä siinä nakertaa. Ruuvailin jo lukkosuojan auki, rappukäytäävän tipahti toinen osa. Ei pyörähdä, ei pyörähdä. Sitten meni toinen avaimista jo poikki. Onneksi oli vara-avain.

Siinä vaiheessa soitin Tuovilan Jukalle, että voisitko ehkä tulla auttamaan? Jospa se aukeaisi ulkopuolelta. Naurahti ja lupasi tulla, olivat menossa Kujalan kanssa autoja katselemaan.
Pidin pienen tauon ja jatkoin yrittämistä. Pieni vihan puuska iski jo päälle.
Naps. Sitten se aukesi. Ei siis ollut mistään muusta kyse, kuin siitä, että ei ollut miehellä ruista ranteessa. Makaronikäsivarret olivat koitua kohtaloksi. Soitin Jukalle, että nyt se aukesi. Kujala huusi taustalta:

Melko käsi, jää omaan kämppäänsä lukkojen taakse!

No tottahan se on. Jäädä nyt lukkojen taakse omaan kotiinsa. No, hyvä että sisäpuolelle, eikä ulos. Ja turvalukko ainakin pitää siis ihmiset oven takana.

Koiran...tai sorsan ilma

Löinpäs aamulla kännykän herätyksen onnellisesti kiinni ja uinuin mukavasti yliaikaa. Heräsin ja huomasin, että hopsis, tunti oli alkanut 20 minuuttia sitten. Siitä asti olenkin ollut hyvin väsynyt. Menin sitten myöhässä kouluun. Ja ihan tööt.

Olin ollut mielestäni fiksu ja käynyt edellispäivänä varaamassa itselleni kameran maanantain kuvausreissua varten. No, ei se suunnitelma ollutkaan niin aukoton ja näytti että kaikki kamerat katoavat silmieni edestä. Sain kuitenkin sitten yhden ja olen iloinen.
Aamulla satoi rakeita kun porhalsin kouluun. Sattui kasvoihin kun rakeet löivät vasten. Kotiin palatessa satoi vettä, ja vieläpä oikein isoja vesipisaroita. Kastuin kovasti. Oikea koiranilma, voisi moni sanoa, mutta ohittaessani vanhat ystäväni pullasorsat sillan kohdalla, aloin ajatella, että ehkä tämä ei olekaan koiranilma, vaan sorsanilma.

Mistä lie tullut se termi, että koiranilma, voisiko joku valistaa?

Sorsat olivat niin iloisia ja eläväisiä kun pitkästä aikaa oli näin lauha ilma. Ne kaakattivat iloisina, aivan kuin nauraen. Ne poukkoilivat sulaneen jalkakäytävän puolelle ja sai oikeasti varoa, että ei hurauta niiden yli.

Illalla ajattelin mennä katsomaan Petronellan, kun on tuo Osuuspankin ilmainen lippukin vielä. Jos siinä samalla saisi tehtyä lehti-ilmaisun kurssille tehtävän repparin. Ensin ajattelin mennä katsomaan lauantain Kyrpät-Blues -matsia, mutta sitten hoksin, että voisihan sen yrittää tehdä tuosta teatteristakin. Vaikka hyvin sitä varmaan irtoaisi lätkämatsistakin. Hmm... pohdintaa.

Niin, ja vielä sen verran, että miksi helvetissä nämä valikot tällä sivulla ovat nyt saksaksi??! Enhän minä tajua mitään, ulkomuistista vaan painelen nappuloita.

Uusi hana, kuinka iHANAta

Elokuusta asti olen tässä asustanut. Pikkuisen olen harmitellut, kun suihkusta on aina vain tullut haaleaa vettä. Noh, vanha talo, olen ajatellut. Mitäpä sitä valittamaan, joillakin ei ole ollenkaan juoksevaa vettä. Mutta on se toisaalta kumma, että tuolta keittiön hanasta tulee kuumaa vettä, mutta kylppäristä ei laisinkaan. Vaikka on säädin täysillä, niin ei. Noh, tällä viikolla viimein kyllästyin ottamaan kylmiä suihkuja (vaikkakin ne ehkä herättävät parhaiten) ja päätin soittaa isännöitsijälle.
Oli se kuitenkin aina ikävää mennä suihkuun, kun ei tiennyt kuinka kylmää vettä nyt tulee, jos tulee. Pieni pelko pitää vireänä?
Tänään sitten huoltomies soitti minulle, että kuulivat, että minun pitää käydä kylmässä suihkussa. Ja hän tiesi jo heti puhelimessa, että suihkun hanasta on termostaatti rikki. Selevä. Lienee siis muissakin talon huoneistoissa ollut lähiaikoina samanlaista vikaa.

Ihmettelen yhä enemmän, minkälainen ihminen tässä on ennen asunut ja mitä hän on täällä tehnyt.

Miksi hän ei ole huolehtinut tästä asunnosta. Ei pyykikonetta, ei lämmintä suihkua, ikkunat vetää..?? Joku sissi se tyttö on vissiin ollut.
Tänään kun tulin nyt käymään kotosalla, ennen kuin palaan vielä illaksi kouluun, niin oli ilmaantunut uusi hana, joka oikein kimaltelee uutuuttaan! Taidankin mennä illaksi suihkuun ja olla siellä koko yön. Ihana uusi hana. Ihanan lämmintä vettä!! :D

Tänään esitettiin ruotsin spektaakkeliesitykset. Voittajaryhmän jäsenet saivat Silja Linen ruotsinlaiva risteilyt 1-4 hengelle/lippu! Kerrankin oikeita palkintoja, ei puhunut Kaitsu potaskaa. Kerrankin ;)
Hyvä ryhmä, kiittäkää minuakin yhdestä äänestä. Ottakaa minut mukaan :D
Olihan se vähän hassua, kun kuulin vielä toissapäivänä, kuinka ryhmä oli pulassa, pohtien, että mitä oikein tekisivät. Meidän ryhmä oli pitkään jo valmis. Mutta akatauluilla ei näköjään ole tässä väliä. :D
Tekivät sitten powerpointin ja olivat pettyneitä itseensä. Ja se voitti!!! Näyttivät, että kuinka powerpointtikin voi olla hieno.

Jovain. Lähdetään maanantaina kuvausmatkalle Tornioon ja Haaparantaan. Mielenkiinnolla odotan. Käydäänköhän Ikeassa? ;)

Saanko elokuvani esiin?

Googlea mainostaen

Heheh. Tämäpä olikin hauska temppu. Siinä kaikille teille mahdollisuus etsiä Googlesta jotain. Vaikka keinoja, kuinka muistaa minua. Tai lahjaideoita, joita voisitte antaa minulle. Tai lomakohteita, jonne voisitte kutsua minut mukaan. Eikö vain :)

Olipa jännää osata tehdä tuollainen. Tunnen itseni melkein insinööriksi.

Täydellinen digi-TV

Isäni istuskeli kerran olohuoneessa ja keinui keinutuolissa. Hän jökötti tuolissa hyvin keskittyneen näköisenä. Kysyin häneltä, että mitä hän tekee. Hän vastasi katsovansa televisiota. Ihmettelin ja huomautin, että eihän televisio ollut edes päällä. Isäni vain hymyili ja katsoi minua ovelasti.

Muutama viikko sitten sunnuntaina koettiin suomalaisen televisiokulttuurin kannalta historiallisesti tärkeä tapahtuma, oikea merkkipaalu. Silloin nähtiin viimeinen maksuton formula 1 –lähetys MTV3:lla. Niin tai pitäähän televisiolupa maksaa, että ei se periaatteessa maksuton ollut, mutta sellaisella termillä siitä kuitenkin puhutaan.

Maksuton se olikin, jos verrataan siihen, että jatkossa sen eteen pitää oikeasti kaivaa kuvetta, tai lähetystä ei kerta kaikkiaan näe. Tähän asti sen on voinut nähdä, vaikka olisi sattunut se TV-lupamaksu unohtumaankin. Tai siis, ettei ole tiennyt, että maksu pitää maksaa myös Helsingin kakkosasunnosta. Mutta miksi autourheilun kuninkuusluokka piti viedä meiltä, tekniikan maksullista kehittymistä vastustavilta pois juuri nyt, kun sekä Heikki Kovalaisella että Kimi Räikkösellä on allaan mestaruusauto, ja tulevasta kaudesta näyttäisi kehkeytyvän kaikkien aikojen suomalaiskausi? Juuri siksi.

Mainostelevisio päätti kulkea eturintamassa ja loi ensimmäisenä suurena suomalaiskanavana maksullisen kanavapaketin ”enemmän haluaville”. Löytyy tiedekanava, elokuvakanava, lapsikanava ja äijäkanava. Formulat siirtyivät äijäkanavalle, koska nyt oli sen aika. Virallisen selityksen mukaan televisiointioikeudet maksavat jo sen verran, että tavallisilla mainostuloilla niistä ei pystytä enää pulittamaan tarvittavaa summaa. Epävirallisesti puhuttaessa, jos formuloilla halutaan tahkota rahaa, nyt on tehtävä siirto.

Suomi siirtyy täysin digitaalisiin televisiolähetyksiin elokuun lopussa 2007. Siihen mennessä jokaisen, joka haluaa edelleenkin nauttia television imelästä saippuasta ja vuolaasta uutisvirrasta, täytyy hankkia talouteensa digiboksi. Pelkästä boksistahan ei näy mitään, vaan pitää olla myös televisio. Ja ne pitää osata kytkeä yhteen, sillä tavalla hienosti, kaiken maailman piuhoilla.

Sitten kun olet ostanut television ja digiboksin, tarvitsee sinun enää maksaa TV-lupa ja se on siinä. Ähäps, eipäs vain olekaan. Ei näy formuloita ei. Jos sinä innokkaana tekniikan edelläkävijänä satuit jo ostamaan ihmelaatikon, jossa ei olekaan kortinlukijaa, joudut ikävä kyllä ostamaan uuden.

No niin, nyt sinulla on ihmelaatikko, jossa on kortinlukija. Joko näkyy formulat? No ei.

Digitaalilaatikkoon täytyy ostaa myös kortti, eikä siihen mikä tahansa pataässä käykään. Pitää käydä ostamassa katselukortti. Halvemmalla toki saisi pakallisen pelikortteja.

Vaikka formulat ovatkin suomalaisten suosikkiohjelmia, eivät ne silti ole kansalaisoikeus. Joku teki vähän aikaa sitten kyselyn siitä, mitkä suuret urheilutapahtumat pitäisi saada katsoa ilmaiseksi. Kärjessä oli olympialaisia ja jääkiekkoa. Ei siellä mitään formuloita ollut.

Kuitenkaan ei voi välttyä ajatukselta, että pian kaikki suuret ja suositut televisioitavat tapahtumat ja laatuelokuvat siirretään maksullisille kanaville. Mitä jää silloin sellaisille, joilla ei ole varaa ostaa satoja katselukortteja ja kymmeniä uusiutuvia digibokseja? Heille jäävät tekstiviesti-chat, mobiilipelit sekä Salkkareiden uusinnat.

Tällä menolla moni ihminen alkaa harrastaa samanlaista television katselua kuin isäni. Ei, ei hän mitään televisio-ohjelmaa koskaan väittänytkään katsovansa. Hän katsoi televisiota.

Sinisorsien sielunelämästä Reberbahnille

Milloin on hyvä aika kirjoittaa nettipäiväkirjaa eli blogia? No tietenkin silloin, kun olisi hirveästi kaikkea muutakin hommaa. Se on vähän sama kuin siivoaminen. Aina silloin tuntuu siltä, että nytpä rupeankin siivoamaan, kun pitäisi tehdä jotain kouluhommia tai muuta vastaavaa.

Oli minulla joku ajatuskin tällä kertaa, miksi ruveta kirjoittamaan, mutta se taisi jo karata. Harmi.

Kävin muuten Ankkalinnassa:

Oli ruuhka-aika. Paistit olivat tulossa töistä ja tallasivat kilvan maata. Ei vaan ollu jousipyssyä mukana.

(No en oikeesti käyny, Ankkalinnahan sijaitsee rinnakkaistodellisuudessa, eikä sinne pääse, jos ei tunne jotai professori Zapotekia. Kävin siinä naapurissa, Sorsavaarassa.)

Huhhuh. Levotonta juttua kyllä. Odotan tammikuuta. Ja joulukuuta sitä ennen. Ja sitten tammikuun jälkeen en tiedäkään mistään mitään.

Mutta palatakseni vielä sinisorsien sielunelämään. Tuossa samalla alueella ne parveilevat joka aamu ja ilta. Kesällä ne on jakautuneet vähän laajemmalle, mutta nyt ne on koko porukalla tuossa. Meinaakohan ne joskus lähteä etelän reissulle.
Onkohan niillä koskaan tylsää? Aina vaan hengailevat tuossa ja odottelevat jos joku täti tois niille pullaa. (Tai jos joku hölömö vaikka ottaa niistä kuvia, tuntevat itsensä varmaan julkimoiksi)
Tallaavat lunta ja paskovat ympäriinsä. (Kyllävain, siellä tuoksahti linnun pieru, kun pysähtyi tarkkailemaan) Tai sitten satuttiin olemaan niiden vessan nurkilla. Meleko hävyttömiä, tekevät tarpeensa keskelle kaupunkia, jalankulkuväylien läheisyyteen.

Eilen oli päälööppinä uutinen Ilta-Sanomissa, että Jonne Aaron tuhlasi rahansa ilotalossa. Tänään oli päälööppinä, että Jonne Aaron ei kadu rahojensa tuhlausta.
Vai niin. Kiinnostavaa. Hyvä Jonne. Pidä puolesi. Älä kadu mitään.

Uutinen olisi tullut joka tapauksessa, olisi se sitten kuulunut niinkuin nyt "Jonne Aaron ei kadu rahojensa tuhlausta" tai "Jonne Aaron katuu tuhlailuaan", "Jonne Aaron ei muista tuhlanneensa", "Jonne Aaron aikoo ilotaloon uudestaan".
Ja juttelusta päätellen ei ollu Jonnelle eka kerta reeperpaanilla. Mikä laulaen tulee, se reeperpaanille menee. Tämähän on vain yksi ilta elämässä, kun sattuu menemään 5000 euroa.
Kohta ne löytää jonku reeperpaanin tyttäristä ja kohta otiskot huutaa: Olin Jonnen kanssa privaatissa, Jonne on ihana.

Jovain, mutta melko kallista tuolla Reberbahnilla. $$$

Tyhjänpäiväistä rivintäyttöä maailman tekstihistoriaan

Kiitoksia Pate.

Mustajärven biisi saa jotenkin aina pikkusen paremmalle mielelle, kun meinaa tuntua, että hohhoijaa. Pikkusen aina piristyy. Ja pikkusen aina saa enemmän aikaan.

Jokainen on oman elämänsä V.I.P.

Mutta kyllä aina joskus unohtuu miettimään. Ja niin totta laulaa Pate myös siinä, että:

Käy yksin iltaisin niin moni nukkumaan ja jos ei töitä oo niin miksi noustakaan?

Että kuinkas monta meitä onkaan. Ja onhan meitä. Mitäs asuntotilastoja sitä tehtiinkään, että yhden hengen talouksia on niin ja niin paljon. Ja niitä oli paljon.
Onhan siinä puolensa ja puolensa :)

Mutta mistäköhän minun muusta piti kirjoittaa. En tiedä. Kai siitä, että tuntuu taas, että ei saa mitään aikaan, mutta en kehtaisi siitä kirjoittaa, kun ihan vasta siitä kirjoitin :D
Meinasin tänäiltana lähteä Kari Ylanderia katsomaan. Mutta enpä taida jaksaa sitäkään. No maksaahan ne liputkin 12e. Että ehkä sekin vähän hidastaa. No tekeehän se raha hyvää Katrillekin, mutta oikeastaan voisivat maksaa ne, joilla sitä on mistä maksaa.

Remonttimies vastatuulessa

Olenpas nyt paininut ikkunan kanssa muutaman päivän. Sieltä tuulee kovasti. No, onhan siinä hyviäkin puolia.

Raitis ilma tuoksuu aina silloin tällöin.

Että aamullakin tuntuu niinkuin olisi nukkunut ulkona. Eli ei pääse ilma happanemaan. Ja onhan se kuulemma tunnelmallista kääriytyä peittoon ja kynttilän valaistessa (ja lämmittäessä) katsella vaikka televisiota.

Isännöitsijä sanoi, että sisäikkunan tiivistäminen kuuluu asukkaalle ja ulkoikkunan "kuuluukin olla vähän väljä". Selevä.

Pyörän kanssa taistelu jäi nyt kesken, koska piti ruveta ikkunan kanssa tappelemaan. Onneksi minulla on tuo toinen pyörä, joten toisen pyörän korjaus ei ole niin akuuttia. Ensin koitan saada ikkunan ainakin vähän vähemmän vetoisaksi.
Seuraavan kerran kun vuokraan asuntoa, kysyn ensimmäisenä vetääkö ikkunat ja menen tutkimaan niitä suurennuslasilla. Nyt kahdessa kämpässä ollu sama vika. Tosin kuulostaa olevan samanlaisia ongelmia muillakin.
Vanha inttikaveri tuossa juuri tunnusti omaavansa samanlaisen ongelman. Vanhojen talojen kirous. Ja miksi entisvanhaan ei ole raskittu laittaa kuin kaksi lasia ikkunaan. Eikö ole ollut rahaa?

Sitten pitäisi käydä se työkalupakki ostamassa, että saisi jakoavaimia. Tässähän alkaa tuntea itsensä kohta remontti-Reiskaksi. Dah.

Pitäis jaksaa järjestellä osakon matkajuttuja. Ei oikein jaksaisi. Ei minusta ainakaan järjestelijää tule. Voin osallistua ja olla mukana järjestämässä ja touhuamassa, mutta en minä vastuulliseksi ala. Ainakaan tämmösissä hommissa. Hoitakoot ne joilla nappaa.

Tänään äänestin jopa seurakuntavaaleissa :D

Jos olisin joutunut äänestämään nykyisessä kotiseurakunnassani eli Oulun Tuomiokirkkoseurakunnassa, olisin varmaan äänestänyt sitä yhtä toimittajaa, koska en muitakaan niiltä listoilta edes tuntenut.
Äänestin kuitenkin Kuusamon seurakunnassa, koska olin kirjoilla Kuusamossa vielä vähän aikaa sitten. Ääneni meni eräälle nuorelle tutulle. Nuorten ääni kuuluviin! :)

En tiedä olisiko hänestä siellä mihinkään, mutta siinäpähän saa mahdollisuuden minun puolestani näyttää kyntensä. Ei ole niin justiinsa, koska itselläni ei ole suuria visioita tai tarvetta mielipitelle seurakunnan asioissa.

Kunhan saan joskus mennä kirkossa naimisiin

ja sitten minut haudataan joskus. Ja en tiedä, ei kai se kirkkokaan niin välttämätön taida olla, jos on joku oikein hieno paikka missä vihkimisen voi hoitaa.