Pitempiä koulupäiviä koulumenestyksen kustannuksella

Johan on. Uusi opetusministeri Gustafsson haluaa pidentää koulupäiviä. Heppu perustelee vaatimustaan muun muassa sanomalla: ”Opetustuntimäärän lisääminen on minusta välttämätöntä. Suomi on tässä vertailussa paljon alle keskiarvon.”

Joooo! On alle keskiarvon. Mitä sitten? Miksi meidän pitäisi aina olla jotakin keskiarvotaaveja?

Onko päässyt unohtumaan kaikki hienot pisa-tulokset ja muut koulumenestystä suitsuttavat tulokset? Voisiko yhtenä syynä menestykseen olla se, että lapsia ei nuuduteta heti ensimmäiseltä luokalta alkaen? Lasten psykiatri Jari Sinkkonen sanoo Maikkarin uutisessa, että ” Suomessahan mennään kouluun myöhemmin kuin muualla Euroopassa. Mutta vaikkapa Britanniassa lapset ovat aivan liemenä koulupäivän jälkeen. Se on heille aivan liian rankkaa.”

Miksi pitempi koulupäivä ei olisi rankkaa suomalaislapsille? Häh!?

Toki Sinkkonen ja myös OAJ ovat sitä mieltä, että koulupäiviä voisi pidentää, varsinkin juuri alaluokilta.

Laserleikkaus

Siinä makasin. Paniikki ei ollut mitenkään valtava, olihan siskoni kertonut minulle kaiken siitä, miltä se hänen mielestään tuntuu. Näin punaista ja vihreää valoa. Punainen valo näkyi vain pienenä pisteenä. Mies käski tuijottaa sitä. Luomet teipattiin ihoon ja silmämunan ympärille asetettiin kehykset. Tuntui epämukavalta. Pari tippaa puudutukseksi. Ei se kestäisi kauaa. 50 sekuntia per silmä, äsken sanottiin.

Punainen valo alkoi hajota. Se liikkui ja sitä näkyi enemmän mutta hajanaisesti. Yritä tuijottaa sitä, se sanoo. Meinasin herpaantua. Vihreä valo koetti välillä vilkkua eteen. Sisko sanoi, että pyörtyminen ei ole kaukana. Kuuluu surinaa. Laser työskentelee. Jos pyörryn, silmä ei mene kiinni.

Onnistui. Ei sattunut. Sitten toinen silmä. Sama kuvio toistui. Onnistui. Nyt se on tehty ja peruuttamatonta.

Kärpäslasit silmille ja käytävään. Nyt sattuu. Kirvelee. Silmiä ei voi pitää auki. Onneksi tosi elämän enkeli tulee viereen, ottaa kädestä ja saattaa kotiin. FIN-8 -kyyti menee vähän hukkaan, kun silmiä täytyy pitää kiinni. Sattuu vieläkin.

Kotona nukun kolme tuntia ja kipu on poissa. Näen. Ilman silmälaseja. Uskomatonta. Lääketiede on ihmeellistä. Toivon, että tämä kestää. Sisko sanoi elämänsä parhaaksi päätökseksi. Yritän peesata.

Jos jollakin on kysymyksiä silmien laserleikkauksesta, voin vastata kokemukseni mukaan, sen mitä tiedän.

Poistan sinut

Se on hämmentävä fiilis, kun huomaa, että joku on poistanut sinut Facebook-kavereistaan. En tarkoita nyt sitä, kun huomaa, että kaverimäärä numeroissa on muuttunut. Tarkoitan sitä, kun pitkästä aikaa menee kaverin profiiliin katsomaan, mitä sille kuuluu.

Ensin huomaa, että seinää ei ole näkyvissä. Sitten huomaa, ettei sitä saakaan näkyviin. Sitten ajattelee, että se vain haluaa yksityisyyttä. Sitten huomaa tekstin "add as a friend".

Sekunniksi tulee epäusko. Emmekö me olekaan olleet kavereita? Sitten ymmärtää. Minut on poistettu. Se on hämmentävää.

Facebook-ihmisiä on kahdenlaisia. On niitä, joilla on 900 kaveria, joista ihminen voi kadulla morjestaa ehkä sataa. Sitten on niitä, jotka pitävät Facebook-piirinsä mahdollisimman pienenä. Perustelut molemmilla ovat ne mitä ovat.

Tunnustan minäkin, en välttämättä osaisi tervehtiä kadulla ihan jokaikistä FB-kaveriani. Hämmentävintä on se, että tervehdin tai tervehtisin kyllä näitä, jotka ovat minut syystä tai toisesta poistaneet.

Ehkä se on viesti mennä eteenpäin. Ei täällä kenenkään ole pakko olla toisen kaveri. Piirinsä saa valita itse.

Tyttö numero 16

Okei. Jos nää ois ollu missikisat, niin tiedän, ketä oisin äänestäny. Uimapukukierrosta odotellessa.

Idolsista tuli Tangomarkkinat

Idolsin finaalissa ensi sunnuntaina ovat Ali ja Martti. En todellakaan olisi uskonut, kun finaalijoukkio paljastui, että nämä herrat ratkaisevat voiton. En uskonut koko saagan aikana. En silloinkaan, kun Lassi luovutti ja Laura oli ensimmäinen virallinen putoaja. En silloinkaan kun Stina tippui. Kun Ilpo tippui, oli uskottava, että tangoilla tämä kisa viedään. Enkä puhu nyt alushousuista.

Hyvä on, Martti osaa vetää rockia. Hyväksyn hänen

finaalipaikkansa joten kuten. Ali on väärässä kilpailussa. Eikö tässä kisassa pitänyt hakea idolia teineille? Rokkikukkoa tai poppimimmiä? Toki on hienoa, ettei ulkonäkö yksistään riitä, mutta ihan oikeasti!

Näistä Idols-finalisteista Stina on ainoa, kenen keikalta minä voisin kuvitella itseni löytäväni. Eikä se johdu pelkästään kuvassa näkyvistä, vaikka niistä kovasti voin sanoa pitävänikin. Aina kilpailuissa ei paras voita.

"Edellinen artisti on juuri vapautunut vankilasta. Seuraavaksi kuulemme artistia, joka on parhaillaan vankilassa..."

Käveleskelin keskustasta kotiin ja kuuntelin joutessani radiota nokialaisestani. Sattumalta törmäsin taajuudelle, josta kuului Spin FM. En ollut koskaan kuullut moisesta radiokanavasta.

Kotiin päästyäni menin sitten nettiin. Tottakai jokaiselta oikealta radiokanavalta löytyy nykyään nettistriimi, niin tältäkin. Infoa löytyi sen verran, että omien sanojensa mukaan kanava on nopeasti noussut pääkaupunkiseudun puhutuimmaksi kanavaksi. Täällä ylhäällä moisesta ei ole kuulunut kovin laajalti.

Etsin perustamisvuotta tai -hetkeä, mutta sitä en löytänyt. Harmi.

Lähetykset lähetetään "ihmisten keskeltä" Forumin vilinästä. Kanava soittaa "kansainvälistä urbaania pop-musiikkia." Kuunteluhetkellä sieltä tuli kovasti paljon jonkin sortin gangstaräppiä.

Kiinnostuin, koska juontaja esitteli jokaisen artistin sanomalla, onko artisti juuri vapautunut vankilasta, juuri joutunut sinne tai parhaillaan istumassa kakkua. Persoonallista.

Mutta mitäs minä tässä enempää lätisen. Jos haluatte vaihtelua, niin menkää ja kuunnelkaa!

Täältä se löytyy.

Melkein tonnin tippi huijaamalla

Ruuasta ja oikeastaan tästä Kalevan jutusta, jossa päivitellään maksupäätteillä annettavia tippejä.

"S-ryhmän ravintoloissa maksupäätteellä annettavat tipit herättivät keväällä ihmetystä asiakkaissa. Asiakkailta kysyttiin ennen PIN-koodin syöttöä päätteeseen, haluavatko he antaa tippiä. Summa tuli myös syöttää itse päätteelle."

Itse törmäsin samanlaiseen systeemiin Prahassa reilu vuosi sitten. Olin maksamassa ravintolalaskua päätelaitteella ja aloin näppäillä koneeseen tunnuslukua. Ihmettelin kovasti, kun tunnusluku tuli näkyviin. Eihän niin yleensä ruukaa tapahtua. Jotain on pielessä.

Painelin valikkoa takaisin ja tajusin, että kone pyysikin tippiä. Meinasi tulla annettua nelinumeroinen tippi. Jätin tipin sitten kokonaan antamatta, kun tuli huijattu olo.

Vaikka eihän siinä ketään varsinaisesti huijattu. Tyhmä suomalainen maalaisturisti ei vaan tajunnut nykytekniikkaa. Aivan kuin nyt on käynyt S-ravintoloissa. Yli vuosi tapahtuman jälkeen.

Respect food

Sitä oppii arvostamaan hyvää ruokaa silloin, kun sitä ei voisyödä. Minulta poistettiin toissapäivänä viisaudenhampaita molemmilta puolilta suuta, enkä siksi voi syödä nyt kuin sosemaista ja haaleaa ruokaa.

Noh, tämä ei nyt ole oikeasti niin paha, kuin oli pari vuotta sitten. Silloin minulta leikattiin nielurisat ja jouduin toden teolla kuurille. Useamman viikon jouduin pärjäilemään vain soseilla ja keitoilla, joissa ei ollut vahingossakaan sattumia. Muistan vieläkin sen riemun tunteen, kun tajusin, että pian saisin syödä oikeaa pihviä! Silloin kuulemma näytinkin onnelliselta! Mitä kaikkea hyvä ruoka voikaan tehdä.

Timo Soinista pääministeri?

Maikkari kertoi eilen, että perussuomalaiset on kivunnut vaaligallupeissa jo 17 % suosioon. Puolue oli siis neljännellä sijalla ja vain 0,3 % jäljessä SDP:tä. Huh. Aikamoista!

Herää kysymys, entä jos haluaa varmistaa, ettei perussuomalaiset rynni samantien vaalivoittoon ja Timo Soinista tule pääministeriä? Onko äänestettävä siis jotakin "kolmesta suuresta", jotta ne varmasti pysyvät perussuomalaisten edellä?

Miten tässä tasapainoilussa käy pieninä edelleen pysyttelevien vihreiden ja vasemmistoliiton? Karkaako niiltä äänestäjiä, jotka äänestävät isompia puolueita varmistaakseen, ettei perussuomalaiset pääse vallankahvaan? Kannattaisiko niin tehdä, vai pitäisikö pysyä järkkymättömästi oman pienpuolueensa takana? Olisiko leirin vaihtaminen petos? Entä jos sen tuloksena perussuomalaiset nousevat Suomen suurimmaksi puolueeksi?

Timo Soini vaati markkaa takaisin A-talkissa eilen. Tällä kalastellaan vanhoihin aikoihin jumittuneiden ääniä. Voi, kuinka ennen oli kaikki paremmin. Psykologiaa opiskelleet tietänevät, ettei niin yleensä ole ollut. Se on vain tuo ihmisen muisti.

Come on AC Oulu

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan jalkapallosta, jota kohtaan intohimoni on vuosi vuodelta kasvanut. Asiasta piittaamaton lukija voi siis lopettaa kirjainten tavaamisen tähän.

Lehdet kertoivat tänään, että kaupunkimme joukkue AC Oulu ei ole saanut liigalisenssianomustaan läpi. Raasuilla ei ole tarpeeksi rahaa, jotta Veikkausliigan pomot uskoisivat seuran pysyvän pystyssä koko kautta. Harmi.

Viime kausien peltokenttä Castrenissa olisi vaihtunut ensi kaudeksi tuliterään ja vasta kunnostettuun Raatin kenttään, jossa katsomofasiliteetitkin ovat aivan toista luokkaa kuin Castrenissa. Raatia kelpaisi tosiaan esitellä vaikka etelän hetelmillekin! Ero Castrenilla ja Raatilla on kuin Emirates Stadionilla ja Craven Cottagella. (Paitsi ettei Castrenista huo'u samanlaisia perinteitä) Itse olen vieraillut Fulhamin matsissa "Mökillä", ja viimeistään silloin futiskipinä iski kunnolla. Täällä Anssi Miettisen erittelevä artikkeli jalkapallomatkailusta Lontoossa.

Toivottavasti AC:n valitus menee läpi, ja näemme ensi kesänä uudelleen syntyneen AC Oulun. Toivottavasti myös paikallinen liike-elämä näkisi uuden stadionin mahdollisuudet ja lähtisi tukemaan oululaista jalkapalloa. Jalkapallo kuitenkin on, Kärpistä huolimatta, lajien kuningas, joka yhdistää kansoja! (Toki voi myös erottaa ja aiheuttaa murhia. R.I.P. Andrés Escobar.)

Yllätysjulkkis - hra Lumenpudottaja

Ei tainnut herra Lumenpudottaja vielä viime kuussa arvata, että ensi kuussa hän istuu Jenni Pääskysaaren ja Vappu Pimiän vieraana Korkojen kera -keskusteluohjelman vieraana (on muuten viihdyttävä ohjelma, suosittelen. Katso ohjelma tästä).

Mahtavan rohkea ratkaisu hepulta myydä omaisuutensa ja muuttaa Thaimaahan. Moinen rohkeus käy hieman kateeksi. Miksi en minäkin? Mutta ei Thaimaahan. Vaan Kuubaan. Tai miksi nyt ei Thaimaahankin.

Rohkeutta vaatii myös jättää vaimo ja pieni lapsi kotiin ja lähteä maailmalle.

Tässä on kaksi asiaa, jotka varmasti jakavat mielipiteitä ja hra Lumenpudottajan arvostusta. Toisaalta hienoa ja rohkeaa lähteä uusiin ympyröihin. Toisaalta vastuutonta jättää lapsi kotiin. Oliko Lumenpudottaja kyllästynyt työnsä lisäksi myös vaimoonsa?

Välikohtaus pubissa

Näin oppilaani pubissa. Hän kertoi kumppanilleen olevansa yhä lukiossa ja pitävänsä siitä, että siellä on silloin tällöin opetusharjoittelijoita, jotka ovat mukavia. En voinut enää vain lähteä kävelemään vaan käännyin ja hymyilin hänelle. Hän muisti nimeni ja muisteli matematiikan tunteja, joita olen pitänyt. "Eikun äidinkieli", sanoin. "Eiku nii. No ihan sama."

A) Oppilas on ollut ihan unessa tunneillani. B) Olen vaan niin huono äikän opettaja, että oppilas luulee olevansa matematiikan tunnilla. Valitse siitä nyt sitten.

Ei se ees ollu mikkää kusipää. Se oli peluri.

Hei. Päivitystahti on ollut aika hiljaista. Näin olen aloittanut aika monta viimeisimmistä blogikirjoituksistani, vaikkei niitä montaa olekaan.

Ajattelin taas yrittää. Tämä on vähän niinkuin jokavuotinen laihdutusprosessi. Aina aloitetaan tammikuun alussa ja lopetetaan viimeistään tammikuun lopussa. Kesäksi rantakuntoon! Vielä ehtii! Blogi julkaiuskuntoon! Vielä ehtii!

Kipinän päivitykseen sain eräänä päivänä koulussa, kun ohimennen kuulin kahden teinikeijukaisen keskustelun. Olisin oikeastaan voinut päivittää sen Facebookiin, mutta päätin sittenkin blogata. Tuskin sitä täältä enää kovin moni löytää, koska olen ollut hiljaa niin kauan. Kun on hiljaa tarpeeksi kauan, kaikki unohtuu.

En enää muista dialogia ihan tarkkaan, mutta se meni jotenkin näin:

Tyttö1: "En mää ees ollu siinä sen kans kauaa."

Tyttö2: "Ai?"

Tyttö1: "Ei se ees ollu mikkää kusipää. Se oli peluri."

Tyttö2: "No sit."

Tämä tytön hieno havainto rohkaiskoon kaikkia kaksilahkeisia.