Noh, tämä ei nyt ole oikeasti niin paha, kuin oli pari vuotta sitten. Silloin minulta leikattiin nielurisat ja jouduin toden teolla kuurille. Useamman viikon jouduin pärjäilemään vain soseilla ja keitoilla, joissa ei ollut vahingossakaan sattumia. Muistan vieläkin sen riemun tunteen, kun tajusin, että pian saisin syödä oikeaa pihviä! Silloin kuulemma näytinkin onnelliselta! Mitä kaikkea hyvä ruoka voikaan tehdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti