Laserleikkaus

Siinä makasin. Paniikki ei ollut mitenkään valtava, olihan siskoni kertonut minulle kaiken siitä, miltä se hänen mielestään tuntuu. Näin punaista ja vihreää valoa. Punainen valo näkyi vain pienenä pisteenä. Mies käski tuijottaa sitä. Luomet teipattiin ihoon ja silmämunan ympärille asetettiin kehykset. Tuntui epämukavalta. Pari tippaa puudutukseksi. Ei se kestäisi kauaa. 50 sekuntia per silmä, äsken sanottiin.

Punainen valo alkoi hajota. Se liikkui ja sitä näkyi enemmän mutta hajanaisesti. Yritä tuijottaa sitä, se sanoo. Meinasin herpaantua. Vihreä valo koetti välillä vilkkua eteen. Sisko sanoi, että pyörtyminen ei ole kaukana. Kuuluu surinaa. Laser työskentelee. Jos pyörryn, silmä ei mene kiinni.

Onnistui. Ei sattunut. Sitten toinen silmä. Sama kuvio toistui. Onnistui. Nyt se on tehty ja peruuttamatonta.

Kärpäslasit silmille ja käytävään. Nyt sattuu. Kirvelee. Silmiä ei voi pitää auki. Onneksi tosi elämän enkeli tulee viereen, ottaa kädestä ja saattaa kotiin. FIN-8 -kyyti menee vähän hukkaan, kun silmiä täytyy pitää kiinni. Sattuu vieläkin.

Kotona nukun kolme tuntia ja kipu on poissa. Näen. Ilman silmälaseja. Uskomatonta. Lääketiede on ihmeellistä. Toivon, että tämä kestää. Sisko sanoi elämänsä parhaaksi päätökseksi. Yritän peesata.

Jos jollakin on kysymyksiä silmien laserleikkauksesta, voin vastata kokemukseni mukaan, sen mitä tiedän.