Viikonloppuna olivat sitten ne herra ja rouva Juntusen häät. Kaikki sujui loistavasti. Ohjelmaa oli sopivasti ja vieraat tuntuivat ainakin noin päällisin puolin viihtyvän. Paras mies saa nyt vähän kehua itseään. Noin.
Häävalsseja hääpari ei halunnut tanssia, myöskään kukkakimpun tai sukkanauhan heittoa ei nähty. Häävieraiden joukosta löytyi yksi morsiamen sukulaistyttö ja kaveri, joka varasti palan parhaan miehen sydämestä. Onneksi siitä on toistaiseksi riittänyt.
Tyttö porautui silmillään suoraan läpi ja iloisella olemuksellaan sekä esiintymisvalmiudellaan ja mukavuudellaan ja älykkyydellään (yms. kyllähän te tiedätte) onnistui jättämään jälkensä muistojeni kirjan sivuille. Janne Hurme on tämän hetken osuvinta musiikkia.
Häissä olisi kuulemma saanut tanssia kuka haluaa, mutta kun kukaan ei rehellisesti avannut peliä jäi vilttitossullakin se tekemättä, vaikka se parhaan miehen tehtäviin näin jälkeen päin ajateltuna olisi kuulunutkin. Ja nyt muuten rupesi juuri harmittamaan moinen hoksaus.
Eli niinhän siinä vain kävi, että sielujen tanssiin sinua hain, vaikka tuskin sitä tiedätkään. Oikea teko jäi tekemättä. Taas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti