Päätös

Nyt tuli päätös ankaralle miettimiselle. On se ollutkin helvetillistä. Päivät ja yöt ei ole päähän mahtunut mitään muuta kuin miettimistä, että lähteäkkö Jyväskylään vai jäädäkö Ouluun.

En olisi ikinä uskonut, että kouluun hyväksymiskirje voi aiheuttaa moista tuskaa! Yleensähän se on sellainen JES! -meininki ihan täysin, että pääsinpäs kouluun. Tämä Jyväskyläsetti tuli minulle niin täytenä yllätyksenä ja ihan pyytämättä. Tai ei nyt tietenkään ihanihan yllätyksenä, koska kyllähän minä siellä pääsykokeissa kävin. Mutta silti yllätyksenä. En olisi ikinä arvannut odottaa, että sieltä kutsukirje tulisi.

Kaikenhan piti olla jo selvää. Kesäkuussa kävi jo kutsu toiseen kouluun. Sitten tämä salarakas tuli sotkemaan asioita ja ajatuksia. Kaksi viikkoa on nyt mietitty. Pakko oli jo tehdä päätös. Laput on lähetettävä.

Juuri kävin maksamassa ylioppilaskunnan jäsenmaksun. Eli päätöstä ei siis voi enää perua. Samantien, kun rahat katosivat tililtä. Iski sellainen tyhjä olo. Helpotus. Hoh. Onpahan päätetty.
Nyt aletaan odotella sitä päivää, kun alkaa harmitus. Todellinen vitutus siitä, että olisi sittenkin pitänyt valita toisin.

Se harmitus iskee jonain aamuna tai päivänä, kun olen Oulun yliopiston kahviossa tai matkalla kouluun kauas Linnanmaalle. Olisi sittenkin pitänyt lähteä sinne kauniiseen Jyväskylään ja sen historialliselle kampukselle. Ja se vitutus iskee varmasti. Tiedän sen.