Pääsin siis myös Jyväskylän yliopistoon. Siellä sain paikan suoraan äidinkielenopettajalinjalle, eli sivuaineoikeudet valmiiksi kirjallisuuteen, puheviestintään ja pedagogisiin opintoihin.
Nyt en tiedä kumpaan lähden. Jyväskylästä en tunne ketään enkä mitään, Ouluun olen kahdessa vuodessa kotiutunut mukavasti. Monenmonta tuttua ja toveria on toripolliisin kuppeessa.
Jyväskylän yliopiston humanistista puolta ja opettajankoulutusta kehutaan kovasti, mutta onko eroa loppujen lopuksi paljon?
Suurin pointtihan on, koulujen mahdollisen laatueron lisäksi siinä, että Oulussa nuo sivuaineoikeudet pitää hakea myöhemmässä vaiheessa, eikä ole takuita saako niitä.
Onko jollain kokemuksia tai näkemyksiä, joita haluaa jakaa asian tiimoilta?
Enivei, pää alkaa olla hajoamispisteessä miettimisen takia. Eipä ois arvannu, että hyväksymiskirje aiheuttaa moisia tunteita.
Tämän päivän asiani oli kuitenkin se, että alkaa ottaa aivoon tuo Potter-mania. Olen ollut ensimmäisestä kirjasta lähtien vastarannan kiiski ja katsonut kirjasarjaa vinoon. Tein pyhän lupauksen joskus pikkusiskolleni, että en lue ensimmäistäkään kirjaa. Se on toistaiseksi pitänyt. Muutamaan elokuvaan olen erehtynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jyväskylään! Jyväskylään! Kun siulla on selvästi heeeelvetin hyvä syy lähteä pohjosesta niin LÄHDE! Onhan se joo uusi paikka jne jne mutta olihan Oulukin sitä joskus. Ja saahaampahan lukea blogia sieltä päin ja tutustua siun kautta Jyväskylään :D:D Kamalinta -anteeksi nyt mutta jäädä tuntemattoman pelon takia jonnekin "kakkosvaihtoehtoon". Muutos on hyvästä jos se ei tapahtu vain muutoksen takia. Niin. Joo onnea painavan pääsi ja toisenkin auvenneen oven kanssa! :D
Häpeäisit. Pari niistä leffoista on melkoista, paremman sanan puutteessa, kakkaa, mutta kirjat on pakko lukea! Ensimmäinen ihan vain yleissivistyksen vuoksi, loput siksi kun jäät koukkuun.
Mutta onpa ollut ahdistavaa painiskelua sulla tuon opiskelupaikan valinnan kans, alkoi jo säälittämään. :)
No en häpeä pätkääkään :D
Ja kyllä se oli kuule ahdistavaa. Ihan oikein, että alkaa jo säälittää. Kyllä se pahalta tuntui. Ei olis uskonu.
Lähetä kommentti