Suorassa lähetyksessä (lähinnä urheilutapahtumista puhuttaessa) on jotain ihmeellistä. Se aiheuttaa tietynlaisen jännitteen, kun tietää, että tapahtuma tulee suorana.
Ei ole mitään mieltä katsoa esimerkiksi formulaa tai lätkää, jos tietää, että lähetys on nauhoitettu. Tietää, että tämä tapahtuma on jo päättynyt. Moni ihminen tietää jo miten tämä päättyy. Nuo urheilijat itsekin jo tietävät miten tämä on päättynyt. Ei ole enää jännitystä. Tulos on jo tiedossa.
Siinä on jotakin. Minä en vain pysty katsomaan samanlaisella intensitettillä kisaa, jos tiedän, että se on jälkilähetys. Tapahtumat eivät ole niin kiinnostavia, että niitä jälkikäteen kannattaisi töllistellä. Suoran urheilulähetyksen huumassa taas voi ikäänkuin elää hetkessä. Samalla urheilijoiden kanssa, vaikka se ei välitykään sinne tapahtumapaikalle. Kukaan ei vielä tiedä miten tämä päättyy. Tämä voi päättyä miten tahansa. Ja minä tiedän sen samaan aikaan kun se tapahtuu.
Tuo on ehkä yksi ominaisuus, jonka takia olen muka toimittajakoulussa ja hivenen kiinnostunut alasta. Luultavasti yksin se ominaisuus ei kuitenkaan riitä, ja on ominaisuuksia, joita minulta puuttuu, jotka olisivat kovaa valuuttaa ammatissa.
Tämän takia kuitenkin on mahtavaa, että netin välityksellä jälleen kerran onnistui seurata formulat suorana, vaikkakin viime kerralla toiminut Star Sports ei nyt näkynyt, mutta onneksi löytyi RTM2. Selostustakin on jotenkin niin paljon miellyttävämpää kuunnella, kun saa asiantuntevia ja ajantasaisia kommentteja kisan kulusta ja objektiivisia kommentteja suomalaiskuskeista.
Tänään esimerkiksi selostaja harmitteli Renault'n puolesta, kun se joutui luopumaan Fernando Alonsosta ja ottamaan Heikki Kovalaisen tilalle. Me suomalaiset vain ajattelemme, että on se hienoa, että Heikki sai näyttöpaikan. Brittiselostaja otti myös lopussa esiin mielenkiintoisen pointin, kun Räikkönen ajoi takaa Lewis Hamiltonia. "In Finland they have thing called sisu, wich means that they will fight and not give up! This thing bring first Keke Rosberg who was the first Finnish driver on the top." Kiintoisaa oli.
Tänään sain sellaisen puhelun, että piti hengitellä vähän aikaa ja sulatella kuulemaani. Oli erittäin ihana uutinen sinänsä. Pikkusysteri soitti ja kyseli muina naisina, että mitäs olen pääsiäisen hommaillu. Sitten tuumasi, että kävivät Taivalkoskella ukkia kattomassa ja ukki voi koko ajan paremmin. Sitten kysyi, että "etpä arvaa missä muualla vielä käytiin samalla."
No enpä arvannut. "No ensin käytiin Petrin ja Sirpan luona ja sitten mentiin Mehtäkylään kattelemaan koiranpentuja." Häh?
Enolla on hyvänoloinen ja lempeä suomenpystykorva. Samoilta vanhemmilta on nyt syntynyt uusi pentue. "Varattiin sieltä meille koiranpentu!"
Oho! Piti ihan kuulustella, että muistiko systeri, että aprillipäivä meni jo. Muisti se. Suomenpystykorvanarttu on tulossa perheeseen kuun lopussa! Oij! Onpa hienoa! Iskäkin oli saatu taivuteltua lopulta ;) Mahtavaa. Melkein harmittaa, että en menny käymään kotona nyt.
Ja viimeksi kun systeri soitti, hän ilmoitti voittaneensa koulun taloustietokisan! Huumorilla heitin sille ennen sitä kisaa, että "muistahan voittaa, se on ollu meijän perheessä kuule tapana, että se kisa voitetaan." Otti vissiin liian tosissaan sen. Seurasi isoveljen jalanjälkiä ja nappasi voiton kisasta! On mulla fiksu systeri. Velipoikaan tullu :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti