Otsikon viittaamalla tavalla aloitti puhelun linja-autossa takanani istuva teinipoika. Tiesin sillä samalla sekunnilla, että tuo finninaama ei todellakaan työskennellyt LVI-alalla, tokkopa oli edes nimeltään Mikko Kolehmainen.
Mikko Kolehmainen kuitenkin soitti pahaa aavistamattomalle asiakkaalle sunnuntai-iltana viiden aikaan ja ilmoitti, että Putkipojat tulisivat huomenna asentamaan peltikattoa. Hetken höpötettyään Mikko Kolehmainen lopetti puhelun. Sen jälkeen hän selitti innoissaan vieressään kuunnelleelle toiselle finninaamalle, mitä peltikattoasiakas oli sanonut. Ja sitten he myhäilivät.
Pojat soittelivat miltei koko bussimatkan Taivalkoskelta Ouluun pilapuheluita toistensa puhelimista poimittuihin tai aivan satunnaisesti valittuihin numeroihin. Milloin soitti Kolehmainen Putkipojista, milloin Matti Nykänen Aurinkomatkoilta tai Veikkaukselta.
Mikko Kolehmaisen puhelinkäyttäytyminen oli vielä kohtuuden rajoissa, mutta vieressä istuneen Matti Nykäsen kieli oli ala-arvoista. Sen jälkeen, kun hän oli huijannut pahaa-aavistamatonta ihmistä, kiroili hän seitsemän vittua, haukkui ihmisen ja löi luurin korvaan. Kaikki tämä tietenkin salaisesta puhelinnumerosta. Tämän päälle hän vain totesi: "Tämä on hauskaa."
Sitä ei voi kieltää, etteikö pojista voisi tulla tulevaisuudessa hyviä puhelintyöntekijöitä, sen verran rohkeasti ja epäröimättä he soittelivat tuntemattomiin numeroihin.
Viimeinen niitti oli se, kun Mikko Kolehmaisen vieressä istuneen Matti Nykäsen äiti soitti Matti Nykäselle. Pojan ääni pehmeni ja muuttui lähes lässytykseksi. Hän pyysi äitiään tulemaan vastaan ja kysyi, onko kotona limonadia. Käy ostamassa.
Voi jos äiti tietäisi, millaisia puheluita poikansa oli juuri soittanut. Ja kukahan nämäkin laskut maksaa. Ja auttaako tästä syyttää Energyn pilapuheluita? Tuskinpa vain, mutta eivät ne tietenkään helpotakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti