Njah. Ei nukuttanut. Minun piti lukea tänään sutvi-tenttiin. En juurikaan saanut luettua. Materiaalia oli kahlattavaksi vielä ihan liikaa jäljellä olevaan aikaan nähden. Täytyy kai silti käydä huomenna katsomassa, minkälaisia kysymyksiä tarjotaan.
Tenttiin lukeminen on viime aikoina ollut muutenkin jotenkin vaikeaa. Sanasto ja nimistökin menee uusintaan, kun en saanut aikaiseksi lukea ensimmäiseen tenttiin kunnolla, vaikka sen lukemisen takia skippasin tekstiopin ensimmäisen tentin. Tekstiopin toinen tentti oli sitten, siihenkin olisi voinut lukea huolellisemmin. Miksi ei voi lukea ja opiskella kerralla kuntoon? Miksi venyttää aina seuraavaan? Kuinka kauan voi vain surffailla menemään, ilman että kosahtaa?
Täällä kämpässä pitäisi siivota. Täällä näyttää tällä hetkellä sekaisalta. Kuten ajatuksenikin. Peilaakohan asunto jotenkin ihmisen ajatuksia? Tavaroita on sikin sokin siellä täällä. Papereita, kirjoja ja lehtiä lojuu lattialla, pöydillä ja sängyn alla. Tiskiä on tiskipöydällä, niin että lasit kohta loppuvat.
Täällä pitäisi myös sisustaa. Kukkapöytänä toimiva, nurin päin oleva iso pahvilaatikko, jonka päällä on vanha päiväpeitto, ei loppujen lopuksi ole kovin tyylikäs sisustuselementti.
Joulupukki, jos saan toivoa, tänä jouluna ei oikeastaan tarvitsisi ostaa mitään turhaa. Saattaisin tarvita vaikka jonkinlaisen kirjahyllyn, jonkinlaisen telineen dvd- ja cd-levyille ja jonkin mihin voi laittaa nuo rehut, kun ei ole kukkalautojakaan ikkunoilla.
Mielenkiintoista on myös se, että vaikka yliopistolta tullessani monesti olen vielä matkalla energinen ja aion tehdä vaikka mitä, kotiin tullessani kaikki energia katoaa. Puff. En saakaan tehtyä niitä asioita mitä aioin. Joku feng sui -sisustaja olisi vissiin tervetullut.
Ajatukset puolestaan risteilevät kuin Silja Line Helsinki-Tukholmaa. Välillä palaavat entiseen, välillä lipuvat tulevaan, välillä ovat jopa oikeassa ajassa. Välillä on pyörremyrsky, välillä tyyntä.
Ja kysymyksiä tänään. Löytyykö islantilaisen kalastusaluksen perästä trooli? Onko Tomas Duba kakkosmaalivahti? Jänskättääkö sillä vai jänskättääkö sitä? En minä tiedä. Kyllä varmaan.
Ala-asteen kuudennella teimme lehteä äidinkielen tunnilla. Jokainen teki omaansa. Välillä sitten luimme toistemme lehtiä. Tyttöjen lehtien sivut tuoksuivat. Ne oli suihkuttaneet niihin kai jotain hajusteita. Sitten ne ihmetteli, että miksei pojat käytä deodoranttia. Käytin minä, mutta se oli jotain hajutonta. Äiti oli suositellut sitä. Nykypäivän kuudesluokkalaiset käyttää varmaan Calvin Kleinia ja Hugo Bossia. Vai sittenkin Beckhamia? Seiskalla pistin sitten jotain parfyymia kainaloon. Se ei toiminut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
Niin, itsehän rutiineja rakastavana ihmisenä olen vakuuttunut siitä, että kaaos ympärillä korreloi vahvasti sisäisen kaaoksen kanssa. Siivoa. Se hajuttomampi deo on varmasti parempi - ajatteles jos elämäsi nainen onkin astmaatikko :O
Lähetä kommentti