Kesä ja minihameet

Son kesä nyt. Virallisesti. Tiistaina oli kuulemma vuoden toistaiseksi lämpimin päivä. Olin silloin Jyväskylässä. Siellä oli paljon minihameisia tyttöjä. Mukavaa. Taidankin käydä pääsykokeissa tulevinakin vuosina ihan vain sen takia. Olen aina vastannut kaikkiin kiertokirjeisiin ja ystäväkirjoihin (niin olen toki täytellyt ystäväkirjoja, vaikka ne onkin tyttöjen juttuja. Se on jopa hauskaa) että suosikkivaatteeni on minihame. Mahtavaahan se on. Tallinna jäi mieleeni muutaman kesän takaa minihamekaupunkina.

Harmillista, että Kuusamossa minihameet ovat uhanalaisia.

Niin. Pääsykokeet eivät toistaiseksi tuntuneet mitenkään ylivoimaisilta. Mutta eivät ole varmaan tuntuneet muidenkaan mielestä. Ainakin Jyväskylässä oli paljon ällä-ylioppilaita, jotka olivat paukutelleet pohjapisteet jo niin koviksi, että meikäläisen olisi pitänyt onnistua täydellisesti itse pääsykokeessa. Jota en kuitenkaan tehnyt. Eli saapa nähä mistä se poro pissaa.

Tässä tulee nyt näin kesän aikana tarinoitua tänne vähemmän muutamasta syystä. A.) Kotikotona on ikävän hidas internet-yhteys sekä tumma, vanha putkinäyttö, jota ei jaksa katsella. B.) Töissä tulee kirjoiteltua jo ihan riittävästi, joten mielenkiinto ei välttämättä enää riitä näppäillä vapaa-ajalla. Pisteet vaan kaikille blogaaville toimittajille. C.) Son kesä nyt ja sillon ulkoillaan. Paitsi jos sataa vettä. Silloin luetaan Reijo Mäkeä, Ilkka Remestä ja muita dekkareita.

Mutta malttakaa. Eiköhän sitä syksyn tullen taas ole paljon tyhjänpäiväistä asiaa mielen päällä, joten silloin tekstiä syntyy taas. Enkä minä kokonaan tätä nyt luovuta.