generated by sloganizer.net

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Kuinka ihminen voi hukkua tekemättömyyteensä

Ulkona sataa lunta ja tuulla tuiskuttaa. Allekirjoittanut viettää syyslomaa kotikaupungissaan Kuusamossa, kuusi kilometriä marketeilta Kajaaniin päin.
Syyslomaa, jota hän ei todellakaan tunne ansainneensa.
Loma on kohdallaan silloin, jos on tehnyt kovasti ja ahkerasti töitä ja täytyy saada tauko työn lomaan. Kesätöiden jälkeen tuntui siltä. Nyt ei tunnu miltään.
Eilen illalla oli puhetta kilpirauhasen vajaatoiminnasta (tai jotain) ja siinä oireena ovat muun muassa lihominen, saamattomuus ja väsymys. Onko minulla kilpirauhasen vajaatoimintaa. No ei.
Tosin on tullut elintasokumpua. En saa mitään aikaan. Unet tuntuvat väkisin venyvän nyt kahteentoista.
Se johtuu jostain ihan muusta.

Noh, pieni pyöristyminen tai nukkuminen nyt eivät niin haittaa, mutta saamattomuus alkaa ahdistaa. Ahdistava tunne, pitäisi tehdä asioita, mutta kun ei kerta kaikkiaan kiinnosta tarttua sorviin. Sitä miettii, että no niin, nytpä teenkin sitä. Samantien tulee paha olo.
Eilen illalla lähdin kävelylle puhdistavaan pikku pakkaseen, tyhjentämään päätäni. Yleensä se on auttanut. Nyt se ei ollutkaan kivaa. Kävelin vähän matkaa ja palasin takaisin. Ei tunnu missään. Pah.

Mistä löytyy valoa arkeen?

2 kommenttia:

malla kirjoitti...

No johan olet ainakin haastattelusi saanut aluilleen! Että elähän panikoi, mies.

Varoitus: Yleisöryntäys odotettavissa ;) Linkitin nimittäin tuoreimmasta postauksestani sinun blogiin. (Sano toki, jos haluat linkin veks)

Mahtava lehtiylläri oli tosiaan aamulla eteisessä. Kiitosta vaan.

Polo kirjoitti...

Suurta julkisuutta odotellessa :)