Pitempiä koulupäiviä koulumenestyksen kustannuksella

Johan on. Uusi opetusministeri Gustafsson haluaa pidentää koulupäiviä. Heppu perustelee vaatimustaan muun muassa sanomalla: ”Opetustuntimäärän lisääminen on minusta välttämätöntä. Suomi on tässä vertailussa paljon alle keskiarvon.”

Joooo! On alle keskiarvon. Mitä sitten? Miksi meidän pitäisi aina olla jotakin keskiarvotaaveja?

Onko päässyt unohtumaan kaikki hienot pisa-tulokset ja muut koulumenestystä suitsuttavat tulokset? Voisiko yhtenä syynä menestykseen olla se, että lapsia ei nuuduteta heti ensimmäiseltä luokalta alkaen? Lasten psykiatri Jari Sinkkonen sanoo Maikkarin uutisessa, että ” Suomessahan mennään kouluun myöhemmin kuin muualla Euroopassa. Mutta vaikkapa Britanniassa lapset ovat aivan liemenä koulupäivän jälkeen. Se on heille aivan liian rankkaa.”

Miksi pitempi koulupäivä ei olisi rankkaa suomalaislapsille? Häh!?

Toki Sinkkonen ja myös OAJ ovat sitä mieltä, että koulupäiviä voisi pidentää, varsinkin juuri alaluokilta.

Laserleikkaus

Siinä makasin. Paniikki ei ollut mitenkään valtava, olihan siskoni kertonut minulle kaiken siitä, miltä se hänen mielestään tuntuu. Näin punaista ja vihreää valoa. Punainen valo näkyi vain pienenä pisteenä. Mies käski tuijottaa sitä. Luomet teipattiin ihoon ja silmämunan ympärille asetettiin kehykset. Tuntui epämukavalta. Pari tippaa puudutukseksi. Ei se kestäisi kauaa. 50 sekuntia per silmä, äsken sanottiin.

Punainen valo alkoi hajota. Se liikkui ja sitä näkyi enemmän mutta hajanaisesti. Yritä tuijottaa sitä, se sanoo. Meinasin herpaantua. Vihreä valo koetti välillä vilkkua eteen. Sisko sanoi, että pyörtyminen ei ole kaukana. Kuuluu surinaa. Laser työskentelee. Jos pyörryn, silmä ei mene kiinni.

Onnistui. Ei sattunut. Sitten toinen silmä. Sama kuvio toistui. Onnistui. Nyt se on tehty ja peruuttamatonta.

Kärpäslasit silmille ja käytävään. Nyt sattuu. Kirvelee. Silmiä ei voi pitää auki. Onneksi tosi elämän enkeli tulee viereen, ottaa kädestä ja saattaa kotiin. FIN-8 -kyyti menee vähän hukkaan, kun silmiä täytyy pitää kiinni. Sattuu vieläkin.

Kotona nukun kolme tuntia ja kipu on poissa. Näen. Ilman silmälaseja. Uskomatonta. Lääketiede on ihmeellistä. Toivon, että tämä kestää. Sisko sanoi elämänsä parhaaksi päätökseksi. Yritän peesata.

Jos jollakin on kysymyksiä silmien laserleikkauksesta, voin vastata kokemukseni mukaan, sen mitä tiedän.

Poistan sinut

Se on hämmentävä fiilis, kun huomaa, että joku on poistanut sinut Facebook-kavereistaan. En tarkoita nyt sitä, kun huomaa, että kaverimäärä numeroissa on muuttunut. Tarkoitan sitä, kun pitkästä aikaa menee kaverin profiiliin katsomaan, mitä sille kuuluu.

Ensin huomaa, että seinää ei ole näkyvissä. Sitten huomaa, ettei sitä saakaan näkyviin. Sitten ajattelee, että se vain haluaa yksityisyyttä. Sitten huomaa tekstin "add as a friend".

Sekunniksi tulee epäusko. Emmekö me olekaan olleet kavereita? Sitten ymmärtää. Minut on poistettu. Se on hämmentävää.

Facebook-ihmisiä on kahdenlaisia. On niitä, joilla on 900 kaveria, joista ihminen voi kadulla morjestaa ehkä sataa. Sitten on niitä, jotka pitävät Facebook-piirinsä mahdollisimman pienenä. Perustelut molemmilla ovat ne mitä ovat.

Tunnustan minäkin, en välttämättä osaisi tervehtiä kadulla ihan jokaikistä FB-kaveriani. Hämmentävintä on se, että tervehdin tai tervehtisin kyllä näitä, jotka ovat minut syystä tai toisesta poistaneet.

Ehkä se on viesti mennä eteenpäin. Ei täällä kenenkään ole pakko olla toisen kaveri. Piirinsä saa valita itse.

Tyttö numero 16

Okei. Jos nää ois ollu missikisat, niin tiedän, ketä oisin äänestäny. Uimapukukierrosta odotellessa.

Idolsista tuli Tangomarkkinat

Idolsin finaalissa ensi sunnuntaina ovat Ali ja Martti. En todellakaan olisi uskonut, kun finaalijoukkio paljastui, että nämä herrat ratkaisevat voiton. En uskonut koko saagan aikana. En silloinkaan, kun Lassi luovutti ja Laura oli ensimmäinen virallinen putoaja. En silloinkaan kun Stina tippui. Kun Ilpo tippui, oli uskottava, että tangoilla tämä kisa viedään. Enkä puhu nyt alushousuista.

Hyvä on, Martti osaa vetää rockia. Hyväksyn hänen

finaalipaikkansa joten kuten. Ali on väärässä kilpailussa. Eikö tässä kisassa pitänyt hakea idolia teineille? Rokkikukkoa tai poppimimmiä? Toki on hienoa, ettei ulkonäkö yksistään riitä, mutta ihan oikeasti!

Näistä Idols-finalisteista Stina on ainoa, kenen keikalta minä voisin kuvitella itseni löytäväni. Eikä se johdu pelkästään kuvassa näkyvistä, vaikka niistä kovasti voin sanoa pitävänikin. Aina kilpailuissa ei paras voita.

"Edellinen artisti on juuri vapautunut vankilasta. Seuraavaksi kuulemme artistia, joka on parhaillaan vankilassa..."

Käveleskelin keskustasta kotiin ja kuuntelin joutessani radiota nokialaisestani. Sattumalta törmäsin taajuudelle, josta kuului Spin FM. En ollut koskaan kuullut moisesta radiokanavasta.

Kotiin päästyäni menin sitten nettiin. Tottakai jokaiselta oikealta radiokanavalta löytyy nykyään nettistriimi, niin tältäkin. Infoa löytyi sen verran, että omien sanojensa mukaan kanava on nopeasti noussut pääkaupunkiseudun puhutuimmaksi kanavaksi. Täällä ylhäällä moisesta ei ole kuulunut kovin laajalti.

Etsin perustamisvuotta tai -hetkeä, mutta sitä en löytänyt. Harmi.

Lähetykset lähetetään "ihmisten keskeltä" Forumin vilinästä. Kanava soittaa "kansainvälistä urbaania pop-musiikkia." Kuunteluhetkellä sieltä tuli kovasti paljon jonkin sortin gangstaräppiä.

Kiinnostuin, koska juontaja esitteli jokaisen artistin sanomalla, onko artisti juuri vapautunut vankilasta, juuri joutunut sinne tai parhaillaan istumassa kakkua. Persoonallista.

Mutta mitäs minä tässä enempää lätisen. Jos haluatte vaihtelua, niin menkää ja kuunnelkaa!

Täältä se löytyy.

Melkein tonnin tippi huijaamalla

Ruuasta ja oikeastaan tästä Kalevan jutusta, jossa päivitellään maksupäätteillä annettavia tippejä.

"S-ryhmän ravintoloissa maksupäätteellä annettavat tipit herättivät keväällä ihmetystä asiakkaissa. Asiakkailta kysyttiin ennen PIN-koodin syöttöä päätteeseen, haluavatko he antaa tippiä. Summa tuli myös syöttää itse päätteelle."

Itse törmäsin samanlaiseen systeemiin Prahassa reilu vuosi sitten. Olin maksamassa ravintolalaskua päätelaitteella ja aloin näppäillä koneeseen tunnuslukua. Ihmettelin kovasti, kun tunnusluku tuli näkyviin. Eihän niin yleensä ruukaa tapahtua. Jotain on pielessä.

Painelin valikkoa takaisin ja tajusin, että kone pyysikin tippiä. Meinasi tulla annettua nelinumeroinen tippi. Jätin tipin sitten kokonaan antamatta, kun tuli huijattu olo.

Vaikka eihän siinä ketään varsinaisesti huijattu. Tyhmä suomalainen maalaisturisti ei vaan tajunnut nykytekniikkaa. Aivan kuin nyt on käynyt S-ravintoloissa. Yli vuosi tapahtuman jälkeen.

Respect food

Sitä oppii arvostamaan hyvää ruokaa silloin, kun sitä ei voisyödä. Minulta poistettiin toissapäivänä viisaudenhampaita molemmilta puolilta suuta, enkä siksi voi syödä nyt kuin sosemaista ja haaleaa ruokaa.

Noh, tämä ei nyt ole oikeasti niin paha, kuin oli pari vuotta sitten. Silloin minulta leikattiin nielurisat ja jouduin toden teolla kuurille. Useamman viikon jouduin pärjäilemään vain soseilla ja keitoilla, joissa ei ollut vahingossakaan sattumia. Muistan vieläkin sen riemun tunteen, kun tajusin, että pian saisin syödä oikeaa pihviä! Silloin kuulemma näytinkin onnelliselta! Mitä kaikkea hyvä ruoka voikaan tehdä.