Kävelin tässä eräänä päivänä Lidliin, kuten tavallista. Olin kävelemässä leipähyllyn ohi, koska yleensä siinä ei ole mitään kiinnostavaa. Sitten jouduin seisahtumaan. Siinä oli Vaasan Ruispaloja!
Lidli ei ole aiemmin myynyt Vaasan Ruispaloja. Se on harmittanut minua pitkään. Joskus viime keväänä lähetin Lidlille asiakaspalautetta, että voisitteko hankkia valikoimiinne Ruispaloja, sen jälkeen minun ei tarvitsisi käydä ruuan takia muissa kaupoissa. He vastasivat ystävällisesti, että kiitos palautteesta ja jotain. Arvelin, että se oli siinä, kiitos ja hei.
Onneksi en näemmä ole ollut ainoa palautteen antaja! Loistavaa toimintaa Lidl.
Nyt ei minulta mitään puutu. Paitsi se yksi, joka on vielä hetken siellä kaukana.
torstai, syyskuu 24, 2009
maanantai, syyskuu 07, 2009
Mikko Kolehmainen Putkipojista päivää!
Otsikon viittaamalla tavalla aloitti puhelun linja-autossa takanani istuva teinipoika. Tiesin sillä samalla sekunnilla, että tuo finninaama ei todellakaan työskennellyt LVI-alalla, tokkopa oli edes nimeltään Mikko Kolehmainen.
Mikko Kolehmainen kuitenkin soitti pahaa aavistamattomalle asiakkaalle sunnuntai-iltana viiden aikaan ja ilmoitti, että Putkipojat tulisivat huomenna asentamaan peltikattoa. Hetken höpötettyään Mikko Kolehmainen lopetti puhelun. Sen jälkeen hän selitti innoissaan vieressään kuunnelleelle toiselle finninaamalle, mitä peltikattoasiakas oli sanonut. Ja sitten he myhäilivät.
Pojat soittelivat miltei koko bussimatkan Taivalkoskelta Ouluun pilapuheluita toistensa puhelimista poimittuihin tai aivan satunnaisesti valittuihin numeroihin. Milloin soitti Kolehmainen Putkipojista, milloin Matti Nykänen Aurinkomatkoilta tai Veikkaukselta.
Mikko Kolehmaisen puhelinkäyttäytyminen oli vielä kohtuuden rajoissa, mutta vieressä istuneen Matti Nykäsen kieli oli ala-arvoista. Sen jälkeen, kun hän oli huijannut pahaa-aavistamatonta ihmistä, kiroili hän seitsemän vittua, haukkui ihmisen ja löi luurin korvaan. Kaikki tämä tietenkin salaisesta puhelinnumerosta. Tämän päälle hän vain totesi: "Tämä on hauskaa."
Sitä ei voi kieltää, etteikö pojista voisi tulla tulevaisuudessa hyviä puhelintyöntekijöitä, sen verran rohkeasti ja epäröimättä he soittelivat tuntemattomiin numeroihin.
Viimeinen niitti oli se, kun Mikko Kolehmaisen vieressä istuneen Matti Nykäsen äiti soitti Matti Nykäselle. Pojan ääni pehmeni ja muuttui lähes lässytykseksi. Hän pyysi äitiään tulemaan vastaan ja kysyi, onko kotona limonadia. Käy ostamassa.
Voi jos äiti tietäisi, millaisia puheluita poikansa oli juuri soittanut. Ja kukahan nämäkin laskut maksaa. Ja auttaako tästä syyttää Energyn pilapuheluita? Tuskinpa vain, mutta eivät ne tietenkään helpotakaan.
Mikko Kolehmainen kuitenkin soitti pahaa aavistamattomalle asiakkaalle sunnuntai-iltana viiden aikaan ja ilmoitti, että Putkipojat tulisivat huomenna asentamaan peltikattoa. Hetken höpötettyään Mikko Kolehmainen lopetti puhelun. Sen jälkeen hän selitti innoissaan vieressään kuunnelleelle toiselle finninaamalle, mitä peltikattoasiakas oli sanonut. Ja sitten he myhäilivät.
Pojat soittelivat miltei koko bussimatkan Taivalkoskelta Ouluun pilapuheluita toistensa puhelimista poimittuihin tai aivan satunnaisesti valittuihin numeroihin. Milloin soitti Kolehmainen Putkipojista, milloin Matti Nykänen Aurinkomatkoilta tai Veikkaukselta.
Mikko Kolehmaisen puhelinkäyttäytyminen oli vielä kohtuuden rajoissa, mutta vieressä istuneen Matti Nykäsen kieli oli ala-arvoista. Sen jälkeen, kun hän oli huijannut pahaa-aavistamatonta ihmistä, kiroili hän seitsemän vittua, haukkui ihmisen ja löi luurin korvaan. Kaikki tämä tietenkin salaisesta puhelinnumerosta. Tämän päälle hän vain totesi: "Tämä on hauskaa."
Sitä ei voi kieltää, etteikö pojista voisi tulla tulevaisuudessa hyviä puhelintyöntekijöitä, sen verran rohkeasti ja epäröimättä he soittelivat tuntemattomiin numeroihin.
Viimeinen niitti oli se, kun Mikko Kolehmaisen vieressä istuneen Matti Nykäsen äiti soitti Matti Nykäselle. Pojan ääni pehmeni ja muuttui lähes lässytykseksi. Hän pyysi äitiään tulemaan vastaan ja kysyi, onko kotona limonadia. Käy ostamassa.
Voi jos äiti tietäisi, millaisia puheluita poikansa oli juuri soittanut. Ja kukahan nämäkin laskut maksaa. Ja auttaako tästä syyttää Energyn pilapuheluita? Tuskinpa vain, mutta eivät ne tietenkään helpotakaan.
maanantai, elokuu 31, 2009
Rapujuhlat ja mansikka-lime
Polo kirjoitti sitten Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalle viestin ja kysyi, mistä Oulusta saa Laitilan mansikka-limesiideriä. Tehtaan edustaja vastasi odottamattomasti kysymykseen ja ilmoitti ystävällisesti, että Kaakkurin Citymarketistahan sitä saa.
Hienoa! Nyt tiedän! Mutta helvetti. Sinnehän on pitkä matka. Ehdottivat pyöräilyä, mutta ei minulla niin jano ole.
Sunnuntai ja kutsu rapujuhliin. Ihan oikeita rapuja! En ollut koskaan syönyt moisia. Herrain herkkuja. Mutta nyt noita saksiniekkoja oli edessäni. Miten näitä syödään?
Sakset auki ja kaavi liha ulos veitsellä. Ei tätä ainakaan nälissään kannata harrastaa. Mutta tulipahan maistettua rapuja. Khuul.
Ja illan päätteeksi autolla Kaakkurin Citymarketiin. 12-pack mansikka-limesiideriä kyytiin ja kotiin. Loistavaa, että en muistanut makua väärin. Se oli kuin olikin niin hyvää kuin muistin. Ja mikä parasta, se ei maistu yhtään siiderille!
Maanantaiaamuna arki sitten iski. Tuntien suunnittelua. Ja nyt olen Romania-leski.
Hienoa! Nyt tiedän! Mutta helvetti. Sinnehän on pitkä matka. Ehdottivat pyöräilyä, mutta ei minulla niin jano ole.
Sunnuntai ja kutsu rapujuhliin. Ihan oikeita rapuja! En ollut koskaan syönyt moisia. Herrain herkkuja. Mutta nyt noita saksiniekkoja oli edessäni. Miten näitä syödään?
Sakset auki ja kaavi liha ulos veitsellä. Ei tätä ainakaan nälissään kannata harrastaa. Mutta tulipahan maistettua rapuja. Khuul.
Ja illan päätteeksi autolla Kaakkurin Citymarketiin. 12-pack mansikka-limesiideriä kyytiin ja kotiin. Loistavaa, että en muistanut makua väärin. Se oli kuin olikin niin hyvää kuin muistin. Ja mikä parasta, se ei maistu yhtään siiderille!
Maanantaiaamuna arki sitten iski. Tuntien suunnittelua. Ja nyt olen Romania-leski.
torstai, elokuu 27, 2009
Osana mummojen sosiaalista riittiä
Tänäaamuna kävin ensin tohtorilla, jonka jälkeen suuntasin Raksilan Citymarkettiin. Kello oli kolmea minuuttia vaille yhdeksän, joten ovet eivät vielä olleet auki.
Pihalla oli lauma mummoja ja pappoja, jotka odottelivat ihan mielissään ovien aukeamista. Joukossa kävi mahdoton puheensorina. Kun vartija lopulta avasi ovet, rynnivät mummot sisään pää kolmantena jalkana. Kokemus oli eksoottinen.
Kun kymmenen minuutin päästä Citymarketin kahvilanurkkaus notkui pappoja toriparlamentissa, kuin Shellin baarissa ikään, tein pikaisen psykologisen analyysin. Aamuinen markettivierailu on odotettu sosiaalinen tapahtuma kaupunkilaisvanhuksille. Aivan kuin vaikka p***urallin ajaminen on sitä nuorisolle. Torstaiaamuna olin osana sosiaalista riittiä.
Mitä sitten hain Citymarketista? Viimeisellä viikolla ollessani Rovaniemellä satuin maistamaan uutta Laitilan mansikka-lime siideriä. Minusta se oli äärimmäisen hyvää ja päätin ostaa sitä lisää, heti kun pääsen Ouluun.
Mutta mitä helvettiä?! Koko kaupungista ei tunnu pikaisella tutkimisella löytyvän tuota tököttiä, jota ostin Rovaniemen Rinteenkulman K-kaupasta. Jos joku tietää, mistä sitä saa, niin vinkkaa heti. Tai lähettää sitä minulle postissa. Kiitos.
Ostin kuitenkin vastapaistettua, vielä höyryävää myslileipää. Ah, voiko paremmin päivän aloittaa? (Jos sitä tohtorikäyntiä ei siis oteta lukuun...)
Pihalla oli lauma mummoja ja pappoja, jotka odottelivat ihan mielissään ovien aukeamista. Joukossa kävi mahdoton puheensorina. Kun vartija lopulta avasi ovet, rynnivät mummot sisään pää kolmantena jalkana. Kokemus oli eksoottinen.
Kun kymmenen minuutin päästä Citymarketin kahvilanurkkaus notkui pappoja toriparlamentissa, kuin Shellin baarissa ikään, tein pikaisen psykologisen analyysin. Aamuinen markettivierailu on odotettu sosiaalinen tapahtuma kaupunkilaisvanhuksille. Aivan kuin vaikka p***urallin ajaminen on sitä nuorisolle. Torstaiaamuna olin osana sosiaalista riittiä.
Mitä sitten hain Citymarketista? Viimeisellä viikolla ollessani Rovaniemellä satuin maistamaan uutta Laitilan mansikka-lime siideriä. Minusta se oli äärimmäisen hyvää ja päätin ostaa sitä lisää, heti kun pääsen Ouluun.
Mutta mitä helvettiä?! Koko kaupungista ei tunnu pikaisella tutkimisella löytyvän tuota tököttiä, jota ostin Rovaniemen Rinteenkulman K-kaupasta. Jos joku tietää, mistä sitä saa, niin vinkkaa heti. Tai lähettää sitä minulle postissa. Kiitos.
Ostin kuitenkin vastapaistettua, vielä höyryävää myslileipää. Ah, voiko paremmin päivän aloittaa? (Jos sitä tohtorikäyntiä ei siis oteta lukuun...)
maanantai, elokuu 17, 2009
Onko Samuel Eto'o sukua Jorma Etolle?
Toinen kesä Rovaniemellä on nyt ohitse. Kaupunki näytti minulle tänä kesänä kauniimmat kasvonsa kuin viime kesänä.
Rovaniemellä oli tänä kesänä toiseksi eniten hellepäiviä koko maassa. Vielä viime kesänä olin valmis lyömään vetoa, ettei koko kaupungissa koskaan paista aurinko.
Elokuun loppuhetkillä on jälleen aiemmilta vuosilta tuttu tunne - onneksi kesä on ohi. Raskasta.
Huomenna palaan takaisin yläasteen tunnelmiin ja menen seuraamaan ysiluokan maantiedon ja terveytiedon tunteja.
Mutta ajatukset vielä hetkeksi Rovaniemelle. Joka aamu kun pyöräilin töihin, mietin yhtä asiaa. Ajoin
Jorma Eton tien poikki ja mietin. Onkohan se Samuel Eto'on setä vai mitähän sukua?
perjantai, toukokuu 08, 2009
Nainen tuijotti Finnkino Plazan miesten vessassa
Torstaina kävin Finnkino Plazassa katsomassa Slummien miljonäärin. Elokuva yllätti positiivisesti, koska minulla oli epävarmat odotukset elokuvaa kohtaan, olihan se kaikkien muiden suosikki. Positiivista taas oli, että kuluneita Hollywood-naamoja ei ollut.
Mutta elokuva ei ole tämän kirjoituksen pointti vaan Finnkino Plazan miesten wc.
En muista olenko käynyt siellä aikaisemmin, mutta nyt kävin. Se oli vessaksi hieno paikka. Siellä oli pisuaarien lisäksi kolme wc-koppia. Hämmennystä aiheutti, kun ensimmäisen wc-kopin seinällä oli koko seinän kokoinen kuva, jossa katselivat kauniit naisen kasvot. Kurkistin toisiinkin koppeihin ja myös niissä oli naisen kuva seinällä, keskimmäisessä taisi olla Julia Roberts ja laitimmaista en tunnistanut. Ne olivat muistaakseni kokovartalokuvia (en viitsinyt kovin kauaa tutkia niitä).
Päätin kuitenkin mennä ensimmäiseen koppiin, koska sen kuva oli minusta miellyttävin. Suorituksen ajan mietin, onko kuvassa Jennifer Lopez lyhyttukkaisena vai Sharon Stone Basic Instinct-hengessä (siihen en saanut ratkaisua, jos joku tietää niin infotkaa). Hämmentävää oli, että nainen tuijotti koko ajan kun olin vessassa. Lähes yhtä hämmentävää oli se, että valitsin vessan seinällä olevan kuvan mukaan. Ehkä ensi kerralla sitten eri koppi.
Ehkä se sittenkin oli Sharon. Tai sitten joku ihan muu. Eihän heissä loppujen lopuksi yhdennäköisyyttä ole yhtään, mutta silti.
Mutta elokuva ei ole tämän kirjoituksen pointti vaan Finnkino Plazan miesten wc.
En muista olenko käynyt siellä aikaisemmin, mutta nyt kävin. Se oli vessaksi hieno paikka. Siellä oli pisuaarien lisäksi kolme wc-koppia. Hämmennystä aiheutti, kun ensimmäisen wc-kopin seinällä oli koko seinän kokoinen kuva, jossa katselivat kauniit naisen kasvot. Kurkistin toisiinkin koppeihin ja myös niissä oli naisen kuva seinällä, keskimmäisessä taisi olla Julia Roberts ja laitimmaista en tunnistanut. Ne olivat muistaakseni kokovartalokuvia (en viitsinyt kovin kauaa tutkia niitä).
Päätin kuitenkin mennä ensimmäiseen koppiin, koska sen kuva oli minusta miellyttävin. Suorituksen ajan mietin, onko kuvassa Jennifer Lopez lyhyttukkaisena vai Sharon Stone Basic Instinct-hengessä (siihen en saanut ratkaisua, jos joku tietää niin infotkaa). Hämmentävää oli, että nainen tuijotti koko ajan kun olin vessassa. Lähes yhtä hämmentävää oli se, että valitsin vessan seinällä olevan kuvan mukaan. Ehkä ensi kerralla sitten eri koppi.
Ehkä se sittenkin oli Sharon. Tai sitten joku ihan muu. Eihän heissä loppujen lopuksi yhdennäköisyyttä ole yhtään, mutta silti.
lauantai, toukokuu 02, 2009
Vappu ja bolggaajan tyydyttymisen puute
Kuten ehkä aktiivisimmat lukijat ovat havainneet, täällä on ollut hiljaista. Viimeisin postaus on kuva Volkkarin perseestä. Sekin on siinä vain siksi, että kuva piti saada johonkin omaan kuva-arkistoon nopeasti.
Bloggaaminen ei ole enää antanut minulle samanlaista tyydytystä kuin aiemmin. En tällä hetkellä koe tämän tarinoinnin antavan minulle tarpeeksi, jotta jaksaisin käyttää siihen aikaa ja mielikuvitusta. Nyt lueskelin muutamia sattumalta löytämiäni kavereiden blogeja ja ajattelin päivittää varalta tätäkin, jos täällä joku sattuu käymään.
Vappu 2009 on takana. Vappu oli kohtalaisen miellyttävä tänä vuonna, ei mitenkään surullinen, jossain määrin tosin jännittynyt ja hämmentävä. Ihmisille kuuluu niin paljon kaikenlaista ihme säätöä, ettei mitään järkeä. Onneksi itse saatoin vain korkata kaljan ja nauttia seurasta. Silti tosin harmittelen joidenkin käytöstä ja yhdessä tapauksessa ennen kaikkea sitä, mistä se johtuu ja mitä minä olen tehnyt väärin. En tiedä.
Tänään nousin sängystä oikeastaan vasta viideltä päivällä. En toki nukkunut koko aikaa, mutta pötköttelyksi meni. Kuluneen viikon ruokavalio olisi ehdottomasti Hanna Partasen unelma. Laskin tuossa, että maanantaina söin pitsaa, tiistaina söin pitsaa ja aurajuustohampurilaisen, keskiviikkona söin chilihampurilaisen ja torstaina en tainnut syödä kuin aamulla mysliä ja leipää. Tänään kävin subilla. Viva la Hanna Partanen!
Nyt on vähän hikoiluttava ja epäilyttävä olo. Toivottavasti se on vain krapulaa monen päivän juhlimisesta eikä missään nimessä nousevaa kuumetta ja flunssaa, koska nyt ei ole varaa
sairastua! Pitäisi kirjoittaa pari freejuttua, muutama essee ja tentti sekä suoriutua 12.päivä olevasta leikkauksesta.
Saa nähdä tuleeko kirjoitettua tänne nyt miten, vai alkaako tumppa.blogspot jäädä historiaan. Tässä silti vielä maistiainen vapulta.
Bloggaaminen ei ole enää antanut minulle samanlaista tyydytystä kuin aiemmin. En tällä hetkellä koe tämän tarinoinnin antavan minulle tarpeeksi, jotta jaksaisin käyttää siihen aikaa ja mielikuvitusta. Nyt lueskelin muutamia sattumalta löytämiäni kavereiden blogeja ja ajattelin päivittää varalta tätäkin, jos täällä joku sattuu käymään.
Vappu 2009 on takana. Vappu oli kohtalaisen miellyttävä tänä vuonna, ei mitenkään surullinen, jossain määrin tosin jännittynyt ja hämmentävä. Ihmisille kuuluu niin paljon kaikenlaista ihme säätöä, ettei mitään järkeä. Onneksi itse saatoin vain korkata kaljan ja nauttia seurasta. Silti tosin harmittelen joidenkin käytöstä ja yhdessä tapauksessa ennen kaikkea sitä, mistä se johtuu ja mitä minä olen tehnyt väärin. En tiedä.
Tänään nousin sängystä oikeastaan vasta viideltä päivällä. En toki nukkunut koko aikaa, mutta pötköttelyksi meni. Kuluneen viikon ruokavalio olisi ehdottomasti Hanna Partasen unelma. Laskin tuossa, että maanantaina söin pitsaa, tiistaina söin pitsaa ja aurajuustohampurilaisen, keskiviikkona söin chilihampurilaisen ja torstaina en tainnut syödä kuin aamulla mysliä ja leipää. Tänään kävin subilla. Viva la Hanna Partanen!
Nyt on vähän hikoiluttava ja epäilyttävä olo. Toivottavasti se on vain krapulaa monen päivän juhlimisesta eikä missään nimessä nousevaa kuumetta ja flunssaa, koska nyt ei ole varaa
sairastua! Pitäisi kirjoittaa pari freejuttua, muutama essee ja tentti sekä suoriutua 12.päivä olevasta leikkauksesta.Saa nähdä tuleeko kirjoitettua tänne nyt miten, vai alkaako tumppa.blogspot jäädä historiaan. Tässä silti vielä maistiainen vapulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
