Yllätysjulkkis - hra Lumenpudottaja

Ei tainnut herra Lumenpudottaja vielä viime kuussa arvata, että ensi kuussa hän istuu Jenni Pääskysaaren ja Vappu Pimiän vieraana Korkojen kera -keskusteluohjelman vieraana (on muuten viihdyttävä ohjelma, suosittelen. Katso ohjelma tästä).

Mahtavan rohkea ratkaisu hepulta myydä omaisuutensa ja muuttaa Thaimaahan. Moinen rohkeus käy hieman kateeksi. Miksi en minäkin? Mutta ei Thaimaahan. Vaan Kuubaan. Tai miksi nyt ei Thaimaahankin.

Rohkeutta vaatii myös jättää vaimo ja pieni lapsi kotiin ja lähteä maailmalle.

Tässä on kaksi asiaa, jotka varmasti jakavat mielipiteitä ja hra Lumenpudottajan arvostusta. Toisaalta hienoa ja rohkeaa lähteä uusiin ympyröihin. Toisaalta vastuutonta jättää lapsi kotiin. Oliko Lumenpudottaja kyllästynyt työnsä lisäksi myös vaimoonsa?

Välikohtaus pubissa

Näin oppilaani pubissa. Hän kertoi kumppanilleen olevansa yhä lukiossa ja pitävänsä siitä, että siellä on silloin tällöin opetusharjoittelijoita, jotka ovat mukavia. En voinut enää vain lähteä kävelemään vaan käännyin ja hymyilin hänelle. Hän muisti nimeni ja muisteli matematiikan tunteja, joita olen pitänyt. "Eikun äidinkieli", sanoin. "Eiku nii. No ihan sama."

A) Oppilas on ollut ihan unessa tunneillani. B) Olen vaan niin huono äikän opettaja, että oppilas luulee olevansa matematiikan tunnilla. Valitse siitä nyt sitten.

Ei se ees ollu mikkää kusipää. Se oli peluri.

Hei. Päivitystahti on ollut aika hiljaista. Näin olen aloittanut aika monta viimeisimmistä blogikirjoituksistani, vaikkei niitä montaa olekaan.

Ajattelin taas yrittää. Tämä on vähän niinkuin jokavuotinen laihdutusprosessi. Aina aloitetaan tammikuun alussa ja lopetetaan viimeistään tammikuun lopussa. Kesäksi rantakuntoon! Vielä ehtii! Blogi julkaiuskuntoon! Vielä ehtii!

Kipinän päivitykseen sain eräänä päivänä koulussa, kun ohimennen kuulin kahden teinikeijukaisen keskustelun. Olisin oikeastaan voinut päivittää sen Facebookiin, mutta päätin sittenkin blogata. Tuskin sitä täältä enää kovin moni löytää, koska olen ollut hiljaa niin kauan. Kun on hiljaa tarpeeksi kauan, kaikki unohtuu.

En enää muista dialogia ihan tarkkaan, mutta se meni jotenkin näin:

Tyttö1: "En mää ees ollu siinä sen kans kauaa."

Tyttö2: "Ai?"

Tyttö1: "Ei se ees ollu mikkää kusipää. Se oli peluri."

Tyttö2: "No sit."

Tämä tytön hieno havainto rohkaiskoon kaikkia kaksilahkeisia.