365.

Kuulin vastikään, että joku on törmännyt tänne paikalle sattumalta tai tarkoituksella ja lukenut koko blogihistorian. 365 blogitekstiä. Yksi blogikirjoitus vuoden jokaiselle päivälle. Siinä on varmasti törmännyt aika monenlaisiin juttuihin. Itse en jaksaisi.

Hatunnosto ja osanotto.

Nyt pitäisi ruveta tekemään pitkästä aikaa tuntisuunnitelmaa. En halua. Haluaisin vain lukea Hesaria hyvällä omatunnolla ja ottaa matsin Fifaa. Vaan ei. Mitähän minä niille lapsukaisille keksin?

Yleisön pyynnöstä

Hei! Minä täällä! Uskokaa pois. Kuulin (taas) eilen baarissa, kuinka eräs vanha tuttu kysyi, miksi en ole kirjoittanut blogiini pitkään aikaan. Hän sanoi, että hän on aina silloin tällöin käynyt lukemassa, olisiko minulla mitään uutta. Ei ole ollut.

Jokatapauksessa, se tuntui aika hyvältä. Joku ikään kuin vähän on kaivannut tätä.

Tässäpä siis. Saamanne pitää. Ja huomenna NHL-turnaus!

Hiukset hyväntekeväisyyteen

Lupaus kirjoittaa tiheämmin. Niin helppo tehdä, niin vaikea pitää. Noh, aikaa edellisestä postauksesta on kulunut sen verran, että olen varmaan saanut sinnikkäimmätkin lukijani karkoitettua, joten voin alkaa kirjoittaa mitä sattuu.

Työpaikalla puhuttiin tänään jo toista päivää peräkkäin miesten käyttämistä hameista. Sellaisia on kuulemma monikin nähnyt. Ne ovat pitkiä ja tummia. En ymmärrä, miksi miehet pitävät hameita, paitsi Skotlannissa. Olen minäkin pitänyt sukkahousuja pikkupikkupoikana, mutta en sentään hametta. Paitsi silloin kun olin virpomassa ja pukeuduin noidaksi. Mutta siis siviilivaatteena!

Kahvipöydässä puhuttiin myös siitä, että omia hiuksiaan voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Mietinkin, että olisi korkea aika suunnata parturiin.