Rapujuhlat ja mansikka-lime

Polo kirjoitti sitten Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalle viestin ja kysyi, mistä Oulusta saa Laitilan mansikka-limesiideriä. Tehtaan edustaja vastasi odottamattomasti kysymykseen ja ilmoitti ystävällisesti, että Kaakkurin Citymarketistahan sitä saa.

Hienoa! Nyt tiedän! Mutta helvetti. Sinnehän on pitkä matka. Ehdottivat pyöräilyä, mutta ei minulla niin jano ole.

Sunnuntai ja kutsu rapujuhliin. Ihan oikeita rapuja! En ollut koskaan syönyt moisia. Herrain herkkuja. Mutta nyt noita saksiniekkoja oli edessäni. Miten näitä syödään?

Sakset auki ja kaavi liha ulos veitsellä. Ei tätä ainakaan nälissään kannata harrastaa. Mutta tulipahan maistettua rapuja. Khuul.

Ja illan päätteeksi autolla Kaakkurin Citymarketiin. 12-pack mansikka-limesiideriä kyytiin ja kotiin. Loistavaa, että en muistanut makua väärin. Se oli kuin olikin niin hyvää kuin muistin. Ja mikä parasta, se ei maistu yhtään siiderille!

Maanantaiaamuna arki sitten iski. Tuntien suunnittelua. Ja nyt olen Romania-leski.

Osana mummojen sosiaalista riittiä

Tänäaamuna kävin ensin tohtorilla, jonka jälkeen suuntasin Raksilan Citymarkettiin. Kello oli kolmea minuuttia vaille yhdeksän, joten ovet eivät vielä olleet auki.

Pihalla oli lauma mummoja ja pappoja, jotka odottelivat ihan mielissään ovien aukeamista. Joukossa kävi mahdoton puheensorina. Kun vartija lopulta avasi ovet, rynnivät mummot sisään pää kolmantena jalkana. Kokemus oli eksoottinen.

Kun kymmenen minuutin päästä Citymarketin kahvilanurkkaus notkui pappoja toriparlamentissa, kuin Shellin baarissa ikään, tein pikaisen psykologisen analyysin. Aamuinen markettivierailu on odotettu sosiaalinen tapahtuma kaupunkilaisvanhuksille. Aivan kuin vaikka p***urallin ajaminen on sitä nuorisolle. Torstaiaamuna olin osana sosiaalista riittiä.

Mitä sitten hain Citymarketista? Viimeisellä viikolla ollessani Rovaniemellä satuin maistamaan uutta Laitilan mansikka-lime siideriä. Minusta se oli äärimmäisen hyvää ja päätin ostaa sitä lisää, heti kun pääsen Ouluun.

Mutta mitä helvettiä?! Koko kaupungista ei tunnu pikaisella tutkimisella löytyvän tuota tököttiä, jota ostin Rovaniemen Rinteenkulman K-kaupasta. Jos joku tietää, mistä sitä saa, niin vinkkaa heti. Tai lähettää sitä minulle postissa. Kiitos.

Ostin kuitenkin vastapaistettua, vielä höyryävää myslileipää. Ah, voiko paremmin päivän aloittaa? (Jos sitä tohtorikäyntiä ei siis oteta lukuun...)

Onko Samuel Eto'o sukua Jorma Etolle?

Toinen kesä Rovaniemellä on nyt ohitse. Kaupunki näytti minulle tänä kesänä kauniimmat kasvonsa kuin viime kesänä.

Rovaniemellä oli tänä kesänä toiseksi eniten hellepäiviä koko maassa. Vielä viime kesänä olin valmis lyömään vetoa, ettei koko kaupungissa koskaan paista aurinko.

Elokuun loppuhetkillä on jälleen aiemmilta vuosilta tuttu tunne - onneksi kesä on ohi. Raskasta.

Huomenna palaan takaisin yläasteen tunnelmiin ja menen seuraamaan ysiluokan maantiedon ja terveytiedon tunteja.

Mutta ajatukset vielä hetkeksi Rovaniemelle. Joka aamu kun pyöräilin töihin, mietin yhtä asiaa. Ajoin Jorma Eton tien poikki ja mietin. Onkohan se Samuel Eto'on setä vai mitähän sukua?