Tyttöjen salibandyjoukkueen kapteeni vilautti

Suomen salibandyn tyttömaajoukkue kohahdutti Puolan MM-kisoissa. Tyttömaajoukkue ei varmasti monesti pääse ylittämään kansallista uutiskynnystä. Nyt kuitenkin Hesarikin oli poiminut Salibandysivusto Pääkallo.fi:n uutisen. Lue koko juttu . Kuva varastettu sieltä.

Tyttömaajoukkueen kapteeni Juuli Hakkarainen tuuletti MM-kisoissa pronssiottelun voittoa nostamalla pelipaitansa ylös paljastaen rintaliivinsä, joihin oli maalattu Suomen lippu. Tämä tempaus herätti suurta närää Ruotsissa. Ainoana ruotsalaistoimittajana paikalla ollut Micael Fasth närkästyi ja odottaa Kansainvälisen Salibandyliiton IFF:n reagoivan Hakkaraisen tapaukseen.

Onnekseen Fasth ei nähnyt, kun saman joukkueen Ella Alanko veti housunsa alas ja alta paljastuivat alushousut, joita oli myös koristeltu Suomen lipulla. Mieheltä jäi huomaamatta myös Eerika Suominen (kuvassa), joka nosti paitaansa, jolloin paljastui paljaaseen vatsaan piirretty Suomen lippu.

Jos minä olisin mies (niinkuin kyllä olenkin), niin en todellakaan Fasthin sijassa valittaisi tuollaisesta tuuletuksesta. Päin vastoin. Mahtaa kuulua Suomessa tyypilliseen ruotsalaismiehen stereotypiaan tuo Fasth.

Kyllä tällä tempauksella luulisi yleisömäärien kasvavan tyttöjen salibandyturnauksissa. Tuo peli olisi pitänyt nähdä. Älkää tytöt säikähtäkö kritiikkiä.

Sitäpaitsi nostaahan Tottikin aina maalin tehtyään paitaansa.

Veikko Lavi on ookoo

Ihastuin Maj Karman musiikkiin tässä joku hetki sitten. Kuuntelen musiikkia yleensä erittäin vahvasti fiiliksen mukaan (niinkuin tietenkin moni muukin) ja alkoi tuntua, että Maj Karma oikeasti auttaa. Sitä on ollut hyvä kuunnella tässä mielentilassa. Kiitoksia vain Herra Ylppö.

Viime hetkinä olen kuunnellut yhtyeen kappaletta Attentaatti. Noh, sitä kuunnellessani tuli mieleen muisto lapsuudesta, joka on ihan pakko nyt jakaa. Attentaatissa Maj Karma laulaa sen oleellisemman ohella myös: "Veikko Lavi on ookoo, Teijo Tulio on ookoo, Saarikoski on ookoo, ennen säkin olit ookoo", ja Veikko Lavin kuuluisinta veisua soveltaen "Jokainen on laulun arvoinen, toiset vaan enemmän kuin toiset."

Veikko Lavi. Se oli ensimmäinen c-kasetti, jonka lainasin kirjastoautosta ala-asteella. Olin vasta saanut kirjastokortin, enkä tiennyt kaseteista mitään. Kysyin kaveriltani Juntusen Jannelta, että mikä kasetti minun kannattaisi lainata. Mies mietti hetken ja selasi kasetteja. Sitten hän nosti sieltä kasetin, jonka kannessa oli vanha, ryppyinen, valkotukkainen mies. "Ota tämä. Tämä on hyvä." En tajunnut huumorin pilkettä kaverin silmässä.

"No ei kai. Ootko nä muka kuunnellu tätä", sanoin. "On on. Tämä on hyvä." Minua epäilytti. Ei kai nyt valkotukkainen, vanha mies voi laulaa poppia? Mutta olihan John Scatmankin. No helvetti. Luotetaan kaverin sanaan. Lainasin sitten Veikko Lavin. Menin kotiin ja jännittyneenä laitoin kasetin pesään.

"Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä. Jokainen ihminen vain elää hetken sen, sen minkä kohtalo on hälle määräävä."

Ei ollut ihan poppia. Tajusin tulleeni vedätetyksi. Mutta juttu jäi erinomaisesti mieleen.

Kirjoittamisen ilo

Tervehdys.

Viime päivityksestä on aikaa. En nytkään ala vääntää mitään tiukkaa syväanalyysia elämästä. Ajattelin vain sanoa, että on ollut viime aikoina aika paljon kaikenlaista ajattelemista. Kirjoittamisen ilo tuntuu olevan kadonnut.

Kyllä se sieltä jossain vaiheessa taas löytyy, mutta juuri tällä hetkellä ei kannata väkinäisesti tuottaa tekstiä.