Matkalla kansanedustajan avustajaksi?

"Lindsay Lohan unohti, että mustankin topin läpi voi näkyä", kirjoittaa Iltalehti siteeraten ehkä jotakin. Liekköhän unohti. Tuskin. Minä veikkaan, että Lohan on menossa työhaastatteluun. Haastattelijana on varmaankin Kalervo Kummola tai joku muu Suomen eduskunnan miehistä (lukijapalaute täsmennys, Kummola on ex-kansanedustaja). Liekö tyttö hakee jopa kansanedustajan avustajan paikkaa?

Lindsayn 14-vuotias pikkusisko Aliana puolestaan ihailee saman lehden mukaan isosiskoaan ja aikoo seurata tämän jalanjälkiä. "Kun saa olla kameran edessä tai lavalla, ja kaikki kuuntelevat... on niin hienoa, kun ihmiset ihailevat", Aliana sanoo. Ei voi muuta kuin pohtia, että mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen? Eikö näitä tyttöjä muuten kuunnella? Esimerkiksi kotona?

Lue koko juttu Iltalehdestä, josta myös kuva on varastettu.

Hei, hei, mitä kuuluu?

Tätä blogia käy lukemassa monenlaisia tyyppejä (niin varmaan). Sellaisia, jotka eksyvät tänne Kuukkelin kautta jotakin epämääräistä aihetta etsiessään (viimeksi tänne on päädytty muun muassa hakusanoilla "taksiryöstö" ja "Emilia Leppilampi"), sekä sellaisia, jotka tietävät tulla tänne jo muuten vain (äiti). Toisilla kenties kiinnostaa yleismaailmalliset höpinät (niin varmaan) ja toisilla ehkä allekirjoittaneen kuulumiset (äiti).

Nyt on jälleen aika vähän miettiä kuulumisia. Jos osaan.

Eilen tuli vuosimittariin jälleen yksi vuosi lisää. Onnitteluja tuli melko paljon. Sai huomata, että jonkun verran on tuttuja. Suurin osa onnitteluista tuli virtuaalimaailmassa (joskin oikeilta, mukavilta ihmisiltä) feisbuukissa ja irkkukaltsussa. Asiaa voi selittää se, että noissa palveluissa syntymäpäivä on näkyvästi esillä ja ihmiset täten huomaavat sen. Muutamassa kommentissa lukikin "Kas, sinulla on synttärit."

Syntymäpäivä oli pitkästä aikaa mukava. Muutamana aikaisempana vuonna fiilikset synttäripäivänä eivät ole olleet kovin korkealla. Päivä on ollut tavallinen päivä muiden joukossa, tänä vuonna pienet asiat tekivät siitä erityisen tuntuisen. Se oli hienoa. Se ei ollut tavallinen arkipäivä.

Kävin viikonloppuna Helsingissä pikapyrähdyksellä. Hienoissa pippaloissa, joissa ihmiset olivat laittautuneet kauniiksi. Harmillista, että suomalaiset eivät yleensä kovin paljoa panosta normaaliin baari-iltaan. Laittautunut leimataan helposti ylipukeutuneeksi. Meidän pitäisi järjestää enemmän tuollaisia "pukujuhlia".

Matka Oulusta Helsinkiin on kuitenkin puuduttavan pitkä. Molempiin suuntiin. Ja tuota väliä pitäisi höylätä nyt muutaman kerran. Ostin maaliskuulle lipun Rihannan keikalle. Joskus tässäkin blogissa mainitsin, että jos tuo Barbadoksen lahja bilemusiikille tulee Suomeen, niin haluan hänet nähdä. Nyt se sitten tuli. Kaveria en tuonne saanut, minulla on vain hevi-, rokki-, tai nössökavereita. Tai sitten sellaisia, joita ei viitsi pyytää, koska se voisi tuntua omituiselta. Saapa nähdä löytääkö tuo lippu vielä tiensä Huutonettiin ennen keikkaa...

Ja kolmas matka Helsinkiin tapahtuu huhtikuun alussa. Lähdemme Helsinki-excursiolle opiskelutovereiden kanssa. Ohjelmassa muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen kielitoimisto Kotus sekä Kansallismuseo. Tokihan piipahtanemme myös yöelämää vilkaisemassa. Mielenkiinnolla odottaen.

Matkustus ei kuitenkaan pääty vielä tuohon. Viikon päästä oli tarkoitus lähteä morjenstamaan viime kesän sulhasmiestä Lapinlahdelle. Näin. Kuulumiset siis olivat vain matkasuunnitelmien kertomista. Noh. Olipahan jotakin.

Opiskelu: Pitäisi suunnitella medialukutaidon esseetä. Pitäisi lukea Waltaria ja tehdä kirjallisuuden praktikum. Pitäisi lukea äänne- ja muoto-oppia, jotta tentti ei kosahtaisi.

Ytimessä

Allekirjoittanut oli lauantai-iltana tapahtumien keskipisteessä. Katajanokalla nimittäin tapahtui tämä taksiryöstö ja kuskin puukotus. Itse olin turvallisesti sisätiloissa juuri tuolla hetkellä, mutta hetkeä ennen puukotusta ja pian poliisioperaation purkamisen jälkeen hortoilin kaduilla juurikin noilla kulmilla. Onnellisen tietämättömänä siitä mitä juuri on tapahtunut. Minulla ei siis ole mitään tekemistä tapahtuman kanssa. Harashoo.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että juna-/bussimatka Oulusta Helsinkiin, on se vain pitkä. Keksikää luotijunat. Äkkiä. Ja pohjoisessa oli kylmä viima vastassa.

Guti moiskauttikin siskoaan

Aiemmin siteerasin tuolla lehtdestä lukemaani ja huutelin, että Real Madridin keskikenttäpelaaja Guti on pussannut poikaa, ja että vaimo ei sitten varmaan ole kaksisen näköinen. Vedän sanat takaisin ja pahoittelen, jos joku on loukkaantunut.

Uusimman tiedon mukaan Gutin pussauksen kohde olikin tämän sisko.

Eri asia on, onko kovin hienoa pussata siskoaan. Ja miltä tämä sisko näyttää, jos joku on luullut hänen olevan mies. Mutta se jääköön jokaisen itse mietittäväksi. En ota kantaa.

Lindsay Lohan rinnat paljaana

Fidel Castro ei sitten kuollutkaan presidenttinä, vaan kerkesi luopua vallasta. Castron suku on kuitenkin pitkäikäistä niin iältään, kuin myös Kuuban vallassa, astuneehan valtaan Fidelin pikkuveli Raul, 76. Raulin mukana Kuuba saa pitkästä aikaa kasvoikseen miehen, jolla ei ole risupartaa.

Ilkka Kanerva käytti sitten veronmaksajien rahoja 60-vuotisjuhlintaansa. Avustajapalkkioiden kautta mies kanavoi rahat juhliensa järjestämiseen. Noh, jokainen tallaa tavallaan. Mies äänestetään ihan varmasti jatkossakin eduskuntaan siitä huolimatta. Kansanedustajat saavat varmaan tilata vaikka stripparin työhuoneeseensa avustajarahoilla ja kansa maksaa.

Real Madridin keskikenttäpelaaja Guti petti sitten vaimoaan miehen kanssa. Niin. Minkäs sille sitten voi jos tykkää. Ei taida kovin kaksiselta enää näyttää tuo 39-vuotias vaimo.

Urheilijoiden ja päämiesten tapaamisen buumia jatkoi Mika Häkkinen, joka on tavannut Vlamidir Putinin Pietarissa Laureus Sports Awards -gaalassa. Kisassa Kuinka monta suomalaista huippu-urheilijaa onnistut tapaamaan on kutkuttavan jännittävä tilanne. Putin vs. Bush 2-1.

Ja sitten se, jonka takia aloit tätä lukemaan. New York Magazinen julkaisema ja Bert Sternin kuvaama Lindsay Lohan on "pukeutunut" Marilyniksi lehden valokuvaussessiossa. Ja katso täältä lisää.

Suvi Koposesta sä-passiivin sanansaattaja

Mika Häkkinen tuli aikoinaan tunnetuksi käyttämällä sä-passiivia. Häkkisen puhetta jäljennettiin jopa alan oppikirjoihin nimenomaisina esimerkkilauseina. "Kun sä ajat formulaa, niin sä et voi..."
Tänään satuin katsomaan maikkarilta ohjelmaa, jossa jututettiin Mallikoulusta maailmalle pompannutta Suvi Koposta. Sä-passiivi sai täten uuden mannekiinin.

Olen ajatellut, että monista muista alaa opiskelevista tai tiukasti seuraavista poiketen, minua ei ärsytä sä-passiivin käyttö. Nyt joudun pyörtämään päätökseni. Suvi Koponen ei osannut enää puhua mitenkään muuten kuin "jos sä olet mallimaailmassa, niin sun täytyy tajuta tän alan realiteetit. Sun täytyy tietää, että sä joudut paiskii töitä, jos sä aiot pärjätä." Englannin kielen vaikutus oli valtavaa. Suvia kuunnellessa todella alkoi ärsyttää.

Suvi, kuten monet muutkaan, varsinkin eteläisessä Suomessa asuvat, eivät käytä sä-passiivia luultavastikaan kovin tarkoituksenmukaisesti, vaan pikemminkin huomaamattaan. Silti olisi syytä huomata, että sä-passiivin käyttöön kannattaa kiinnittää huomiota, koska se voi ärsyttää. Ugh. I have spoken.

PS. Jos satuit katsomaan ohjelmaa, tiedät mistä puhun. Jos et katsonut, eikä sinulla ole hajuakaan tästä aiheesta, ole onnellinen.

Vihreitä ei enää tarvita, mitäpä tekisimme muillakaan

Sdp:n kansanedustaja Antti Vuolanne sanoo Hesarissa, että vihreitä ei enää tarvita, koska Sdp on ottanut ympäristöasiat niin vahvasti haltuunsa (lue koko juttu).

Jos ottaisi tämän lausunnon pohjaksi, voisi ajatella menneitä vaaleja ja muiden puolueiden julistuksia. Lähinnä tulee mieleen "vastakkain asettelun aika on ohitse" tai "työväen presidentti". Tämän perusteellahan emme tarvitse myöskään demareita.

Tai pyyhkäistään saman tien romukoppaan kaikki muutkin puolueet. Mitäpä me niillä teemme.

Jos saisit hetken olla joku muu, kuka olisit?

Nyt tiedän kenelle olla kateellinen. Javier Bardem. Olisit sinäkin. Lue täältä kiintoisa yksityiskohta Woody Allenin tulevasta elokuvasta. (www.iltalehti.fi)

Penelope, Scarlett ja Javier.

Joko se maailmanloppu nyt tulee?

Tutkijat varoittavat ulkoavaruuteen lähetettävistä signaaleista. Saattaa tulla tupen rapinat. (lue Iltalehden juttu). Tiedemiehet pelkäävät, että ihmiskunnan sijainnin ilmoittaminen saattaa houkutella kutsumattomat vieraat paikalle.

Tässä on mielenkiintoinen ja yllättävän vähän käsitelty kysymys. Yleensä aina vain pohditaan sitä, onko ulkoavaruudessa elämää. Mistä johtuu se oletusarvoinen ajattelu, että jos siellä on elämää, niin he olisivat jotenkin ystävällismielisiä? Oletetaanko, että mikäli löytäisimme ulkoavaruudesta elämää voisimme lähteä pienten vihreiden miesten kanssa teelle?

Ja mistä tulee kuvitelma, että ne olisivat pieniä ja vihreitä? Jos ne ovatkin suuria, vihaisia ja limaisia? Toisaalta, jos niitä siellä on, miksi he haluaisivat tuhota maapallon, kuten tässä jutussa haastatellut tiedemiehet tuumivat. Haluaisimmeko mekin sitten kenties tuhota elämän jos löytäisimme sen muualta? Ei kai. Miksi oletetaan, että syttyy tähtien sota?

Toki on totta, että mieluummin eläisimme täällä, kuin saisimme tietää, että jovain, on siellä elämää. Paha vain, että ne ovat vihamielisiä. Mutta onko siellä siis elämää ja onko se hyvä- vai vihamielistä? Ja onko sillä piirunkaan väliä?

Turha odotella oscareita Dark Floorsille

Lordin Dark Floors -elokuvan maailmanensi-ilta on sitten takana. Toki aktiivisimmat jatkavat parhaillaan iltaa Sedun Cabaretissa, mutta allekirjoittanut ei eilisen laskiaisriehan jälkeen jaksa lähteä mihinkään. Olipas vallan hulppea mediatapahtuma tuo ensi-ilta. Kaupunginjohtaja, viestintäministeri ja haukiputaalainen kansanedustaja pitivät tylsiä puheita ennen elokuvaa. Kaupunginjohtaja puhui yhtä hyvää tommimäkinenenglantia, kuin allekirjoittanut.

Elokuvasta. En ole itse kauhuelokuvien ystävä, eikä minulla ole vankkaa kokemuspohjaa niiden seuraamisesta, joten en voi puhua asiantuntevasti. Elokuvia olen silti ennenkin nähnyt, sekä hyviä että huonoja, tämä elokuva kallistuu väkisin jälkimmäiseksi. Elokuvassa oli toki suomalaisittain hienoja erikoistehosteita, mutta siinäpä se sitten olikin.

Elokuvan juoni oli erittäin ohut. Voisi jopa kysyä, että ai mikä juoni. Dialogi oli yksinkertaista ja puuduttavaa. Eniten puudutti kuitenkin se, että koko elokuva tapahtui samassa sairaalassa. Käytävät olivat samanlaisia jokaisessa kerroksessa. Valkoiset ja likaisen harmaat seinät ja lattiat alkoivat tursuta jo korvista. Olisin kaivannut vaihtelua toimintaympäristöön. Toki on ymmärrettävä, että maisemien paisuessa paisuisi myös budjetti, joka jo nyt oli kalleimpia Suomessa koskaan tehtyjä. Myös musiikkia olisi toivonut käytettävän enemmän.

Kertaakaan en säikähtänyt tai pelännyt tämän kauhuelokuvan aikana. Välillä piti jo katsoa kelloakin, sillä tarina ei tuntunut etenevän. Kuulin hauskan huomion elokuvan jälkeen. "Ei tainnut olla Lordilla yhtään vuorosanaa?" Tämä pläjäys oli turhan taiteellinen minulle. En ymmärtänyt sitä syvintä olemusta. Toivoa sopii, että tuotantoyhtiö ei missään tapauksessa toteuta lupaustaan, jota se väläytteli Tomi Putaansuulle lehdistötilaisuudessa. Nimittäin jopa yhdeksää jatko-osaa tällä rainalle.

Ensi-illan jälkeen Lordi veti keikan. Shown erikoistehosteet ja pyrotekniikka olivat välillä pelottavampia kuin itse kauhuelokuva. Suutari pysyköön lestissään, mutta onhan se kiva että on Putaansuulla nyt oma elokuva.

Kalevan kulttuuripäällikkö Petri Laukka kiteyttää kauhuelokuvan: "Kauhuelokuva on visuaalinen keitos, joka onnistuessaan kiehuttaa reunojen yli pelkoa, inhoa ja painajaisia - sekä tarjoaa lopuksi huojentuneen olon." Tämä elokuva ei onnistunut muuta kuin siinä, että tarjosi huojentuneen olon - viimeinkin lopputekstit.

(Valokuvat varastettu Kalevan verkkolehdestä, kuvaajina Pekka Peura ja Jukka-Pekka Moilanen.)

Puun takaa parrasvaloihin

Taas kävi näin. Missituomaristo valitsi ihan ihme tyypit kärkikolmikkoon. Voittaja, käärmesilmäinen Satu Tuomisto ei sinänsä enää yllättänyt, olihan hän noussut vedonlyöntitoimistojen suosikiksi kuluneella viikolla. Tuomisto oli myös erittäin herttainen vanhainkodissa ja lastenkodissa. Onneksi olkoon vaan. Ei se nyt niin hullumpi valinta ollut tuo voittaja kuitenkaan. (Kuva varastettu Piruetti-verkkokaupasta. Käy sinäkin ostamassa käytännölliset Unique Bra -rintaliivit hintaan 35 euroa.)

Kaksi muuta, Taanila (vaikka pohjoisen tyttö onkin) ja Mustajärvi sen sijaan tulivat aivan puun takaa. En voi käsittää. Yksikään allekirjoittaneen alussa mainitsemasta kolmesta suosikista ei noussut kärkikolmikkoon. Yleisön suosikiksi sen sijaan ylsi Johanna Ahlbäck. Tuomaristo oli selvästikin ammatitaidoton.

Illan missilähetyksessä kysyttiin muun muassa, miksi suuri yleisö on menettänyt mielenkiintonsa Miss Suomi -kisoihin. Missikandidaatti vastasi, että se johtuu luultavasti siitä, että kansainvälistä menestystä ei ole tullut. Minä luulen, että suurta yleisöä ei kiinnosta, koska sen mielipidettä ei käytännössä kuunnella. Miksi vaivautua katsomaan kisaa, koska tietää etukäteen, että oma suosikki ei pärjää. Nytkin jäi yleisön suosikki ulos kärkikolmikosta.

En vaivaudu enempää kommentoimaan, mutta päin seiniähän se meni. Mariel Mettälä ei ehkä enää säteillyt samaan malliin suorassa lähetyksessä, mutta ei häntä silti olisi pitänyt palkinnotta jättää. Ainoa hyvä puoli tässä oli, että "seksitanssija" voitti, eikä taustan annettu häiritä. Joskin Mariel oli aistikkaampi tanssija ainakin siinä videolla.

Ja vielä uudistuksista. Muuten meni hyvin, mutta tuo, että ensin valitaan kolme, joista kerrotaan järjestys, oli ihan hanurista. Ei nostattanut jännitystä yhtään. Samoin toisen perintöprinsessan valinnan jälkeinen Sami Sarjulan älyttömien ja tyhmien kysymysten esittäminen oli tarpeetonta. "Osasitteko arvata, että olette kahden parhaan joukossa?" Kuka kumma vastaa siihen, että tottakai osasin!

Obama Girl ratkaisee vaalit

Rapakon takaiset presidentinvaalit ne vaan ovat eri mediasirkus. Yksi valtapelin sivutuote ovat fanittajat. Suomenkin lehtiin ylsi tämä Obama Girl alias Amber Lee Ettinger.
Miksi Suomeen ei voisi levitä tällaista kulttuuria? Niinistö Tyttö. Vanhanen Tyttö. Presidentinvaalit olisivat paljon kiinnostavampia rahvaan keskuudessa. Obama Girl on saanut jo valtavasti julkisuutta ja hänestä on tullut oikein suosittu. Tässäpä teille uusi aluevaltaus salarakkaat.

Tai miksipä eivät miehetkin voisi tähän ryhtyä. Taiveaho Man. Tai Lehtomäki Man.
Käykää joutessane katsomassa herkullinen video, kuuluisin Obama Girl -video "I got crush on Obama".

Myös tämä on mielenkiintoinen: "Obama Girl vs. Giuliani Girl"

Täällä myös Obama Girlin blogi.

Niinistö Girliä odotellessa voi miettiä, millä nämä vaalit lopulta ratkaistaan.

Suomen seksikkäin tavis.

Käy kantamassa kortesi kekoon ja äänestä Suomen seksikkäin tavis 2008 -kilpailun jatkoonmenijät. Neitokaisia voi äänestää piakkoin tämän linkin takana ja heidän esittelynsä löytyy Cuzetus.comista täältä.